Category: Yleinen

Sällit ryhmänä, ovat kuin eräänlainen hivemind. Kollektiivinen yhdistetty tietoisuus, joka tervehtii omiaan hämäräperäisillä lausahduksilla. Hetkessä sällit voivat siirtyä pallon seuraamisesta rivissä ulisemiseen, tai ohjaajan kuuntelusta n. 15-minuutin, eli oikeastaan tunnin mittaiseen liike-improon. Tässä tutkimuksessa huomasin, että ainoa menetelmä jolla voi jokseenkin objektiivisesti tutkia tällaista kollektiivista tietoisuutta on kenttätutkimus. Jotta sen voi ymmärtää, tulee itsekin liittyä […]

Treenit. Nii, sällit ja aikuisuus. Sälleissä kuuluu asiaan, että ollaan lapsellisia ja lapsenmielisiä ja lienee ainoa paikka missä mies voi olla sillain ilman seuraamuksia. Mutta ei puhuta siitä, muuten me vaikutamme liikaa kultilta. Viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa uusia veljiä tekemässä oikeita sällihommia. ”Sällihomma” sanalla vertaan tässä kontekstissa teatteriharjoitusten tekemiseen, enkä sen yleisempään määritelmään. ”Sällihomma. […]

Viileä syystuuli puhaltaa miljöön läpi. Bussipysäkki kaupungin liepeillä on valaistu ainoan toimivan katulampun toimesta. Ensimmäinen istuu pysäkin penkillä kirjoittamassa, Toinen astuu katokseen Ensimmäisen viereen.

En muista mistä apaattisesta tekstistä sen luin, mutta lainaus meni kuta kuinkin näin: “Elämä on pääosin sarja asioita, joita ei halua tehdä.” Ensimmäiset 7 vuotta olivat ihan mukavia, mitä niistä nyt muistaa. Tuskin tiesi mitä stressi on ja ainoa mitä odotettiin oli, että osasi olla joskus hiljaa. Sitten se kahdeksas vuosi pyörähti käyntiin ja sitähän […]

Sällit, nää aikamoiset pällit,jotka ei todellakaan treenaa vähin äänin,Säälin, Jyrin tärykalvoja vähintäänkinjos treenit äänittäisi, kultilta vaikuttaisi, Kultilta, suoraa hoodeilta, muutamilla kulta kutreilla,kuinka tunteilla, voi muunnella, keholliseksi puheella,tai puhetta, ilman silmälumetta, naurat housut kusessakun haluut Pasit Tyky-iltaas, alat kaivaa kuvetta, Uskokaa tai älkää, ei olla Zukkerberg liskojavaa nää ois makkarafestit, eikä siskojaryhmän keskustelu aiheesta kiertää kilsojakuin […]

Olisihan se muutenkin kohdallani muuttunut kohtalaisen merkittävästi yhden koulutusasteen muuttuessa toiseksi, mutta varsinkin tänä vuonna muutos oli erityisen suuri tämän pandemian vuoksi.

Kesän valuessa sormien välistä entistä nopeammin minua alkoi taas innostamaan ajatus siitä, kuinka uudelta ja tuoreelta voisi arki taas tuntua. Muistin kuitenkin vasta koulun alettua, että kuuluuhan tässä myös Sälleihin. Ajatukset ja tekemiset ovat olleet siis muualla, kuin vanhassa puolen vuoden takaisessa arjessa. Blogivuoro tippui itselle vielä hyvin pelonsekaiseen aikaan. Koulu ei ole koskaan yhtä tärkeässä osassa kuin lukion abivuonna. Velvollisuuksien tiesin odottavan minua syksyn alkaessa. Kaiken painaessa niskan päällä, en kuitenkaan tunne minkäänlaista stressiä.

Varusmiespalvelus, tuttavallisemmin intti, ei päästä ketään helpolla. Onneksi omalla kohdallani sen tarjoama fyysinen rasite ei ole ollut liiaksi, ainakaan ensimmäisen 6 viikon aikana. Näin loppukesän aurinkoisina päivinä tetsaaminen on ollut yllättävänkin kivaa kun siihen vain heittäytyy, yritänkin ajatella taisteluharjoituksia enemmän näytelmänä. Mutta kyse ei ole fyysisestä rasituksesta.

Ensinnäkin.En halua valehdella, minä en halua kirjoittaa tähän blogiin mitään, jota ajattelisin teidän muka haluavan kuulla. Huijaisin siten vain itseäni ja ylipäätään ketä tahansa kuka tätä blogia tuleekin lukemaan. Joten, avaan teille todellisen itseni. Kirjoitan mitä minä itse koen, sälleistä, itsestäni, ylipäätään elämästä. Joten. Minä en koe kuuluvani joukkoon. Huomioksi. Näihin ajatuksiini ei sisälly yhtään […]

Täytin juuri 18, kun kaikki meni kiinni. Muistan jakaneeni kakkupäivän ilon treeneissä erään veljen kanssa, joka seisoi kanssani kaikkien ystäviemme keskellä ja otti vastaan koronat, jonka olimme lahjaksi saaneet. Sen makua kuvailtiin pitkäksi ja laihaksi. En keksi parempaa tapaa kuvata näitä kahta ohimennyttä kuukautta. Aivan liian pitkä aika, aivan liian vähän sisältöä. Mutta minä en […]