Keskustelu bussipysäkillä

Viileä syystuuli puhaltaa miljöön läpi. Bussipysäkki kaupungin liepeillä on valaistu ainoan toimivan katulampun toimesta. Ensimmäinen istuu pysäkin penkillä kirjoittamassa, Toinen astuu katokseen Ensimmäisen viereen.

ENSIMMÄINEN

Antaa olla.

TOINEN

Etkö pidä tekstistä? Tietämättä yhtään enempää tekstisi luonteesta tai laadusta sanon suoraan, älä murehdi.

ENSIMMÄINEN

Mutta kun tätä on aivan liikaa, viittaukset ovat outoja ja tuntuu että olen täysi pettymys. Oikeastaan tuntuu, että olen ylimielinen pettymys, koska loukkaan vielä lukijaa olettamalla ettei hän tajua viittausta. Ensimmäinen jakso vasta lopuillaan ja jo nyt kaikki aivan pilalla!

TOINEN

Murehdit sitten kuitenkin. Kenen vuoksi sinä noin vimmatusti suoritat, eikö riittäisi epäonnistumisten kohtaaminen ja niistä jatkaminen. En nyt halua vaikuttaa kylmältä, tai epäkohteliaalta, vaan puhtaasti omakohtaisista kokemuksista tarinaa ammentaen toivon sinun voivan sisäistää ainakin osan. Miten tänään meni? Oliko treenit millaiset? Millaisia ihmisiä kohtasit? Esitä neutraaleja kysymyksiä itsellesi ja koita vastata niihin ainakin ensiksi positiivisesti. Ryhtisi alkaa nimittäin näyttämään sen verran huonolta, että viisainta olisi laskea tuo maailmantuska harteiltasi ainakin hetkeksi.

ENSIMMÄINEN

Tänään oli päivä, mutta enpä siitä osaa oikein muuta sanoa. Treeneissä sen sijaa oli hauskaa, toki tuntui että sanoin jotain väärin. Viimeinen kysymyksesi on omituinen. Millaisia? No ehkä sellaisia värikkäitä ja omituisia. Tuntuu etten sopinut joukkoon ollenkaan, koska olin liian äänekäs tai hiljainen, ehkä olin molempia samaan aikaan. Tuntuu ettei tästä tule mitään, kun en osannut edes hetkeä positiivisesti miettiä. Taidan vaan olla tällänen Riihimäkeläinen. Mistä sinä olet kotoisin?

TOINEN

Hirveästi kaikkea sinusta tuntuu, oletko harkinnut koskaan ettet ole yhtä kuin tunteesi. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, mutta sinä hyvä herra olet uhkaavasti matkalla kohti psykoosia. Mitä siihen tulee mistä minä olen, niin hankala sanoa. Tällä hetkellä olen tässä ja se tuntuu hyvältä. Huomenna olen jossain muualla, mutta saa nähdä missä olen pääni sisällä. Epävarmuuteen harvemmin kuolee, kun taas ruuan puutteeseen ja väsymyksen aiheuttamiin onnettomuuksiin useammin. Milloin olet viimeksi nukkunut tai syönyt lapsi hyvä?

ENSIMMÄINEN

Totta puhuen se on jäänyt vähemmälle, mutta korjaan asian heti kun kiireet ovat ohi. Muutenkin eikös ongelman tiedostaminen ole osa sen ratkaisemista? 

TOINEN

Vain jos sen tiedostamista ei käytä verukkeena olla tekemättä asialle mitään, mutta huomaan sinun kaipaavaan huomiota, joten kysynkin. Mitä kirjoitat? Onko se kenties pitkä ja kerronnallisesti monitahoinen henkilödraama, vai viides tämän viikkoinen sydänverelläni kirjoitettu nokkela kuvaus nyky-yhteiskunnan ongelmista?

ENSIMMÄINEN

Kirjoitan blogia. Halusin sen jotenkin kertovan teatteriryhmästäni,  kuitenkin samalla osoittaen kuinka nokkela ja omaperäinen olen kirjoittajana. Mietin, että teksti koostuisi päiväkirjan merkinnöistä, jotka muokkaan olemaan kerronnallisempia. Otsikoksi ajattelin laittaa “Sain kutsun Sälleihin ja tein oikean valinnan”. Ongelmana on se, etten kirjoita päiväkirjaa. Päädyn siis varmaankin tekaisemaan koko homman päästäni. Onko tuo sinun bussisi?

TOINEN

Kuulostaa mielenkiintoiselta blogilta, mutta sinuna en palaisi siihen enää kirjoittamisen jälkeen. Iänpuutostaudin ikävä oire on puolivälin-tila, kun kasvanut erilaiseksi ihmiseksi, muttei kuitenkaan tarpeeksi voidakseen nauraa itselleen kaikessa. Minun bussihan tuo on.

ENSIMMÄINEN

Minne matka?

TOINEN

Sitä en tiedä, huomiseen nyt ainakin. Elämässäni on monta asiaa, jotka tuntuvat siltä että olen puolessavälissä. Sellaista se on. Elämä on. Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että näin ihmisenä pitää jokainen päivä aamusta iltaan kokea ja sitten siitä jotain sisäistää. Nyt taidan kuitenkin itse hypätä bussiin ja alkaa kirjoittamaan.

ENSIMMÄINEN

Mitä sinä kirjoitat?

TOINEN

Blogia. Olen harkinnut, että kirjoittaisin sen tunnetun dialogin muotoon, mutta se saattaisi antaa minusta turhan tekotaiteellisen kuvan. Ehken luota omiin ideoihini tarpeeksi, ja siksi turvaudun kirjoitustyyliin jonka taakse voin turvautua useimmissa tilanteissa. Nyt lopetan, koska sinä et kuuntele ja minä en ymmärrä.

Toinen nousee bussiin ja maksettuaan siirtyy bussin takaosaan. Ensimmäinen jää istumaan pysäkille odottamaan myöhempää bussia ja kirjoittamaan blogiaan. Maailmankaikkeus on maailmankaikkeus, eli sitä ei voi vähempää kiinnostaa. Asiat vain ovat.

-Altti Kiuru

”Kirjoittaja on kirjoittaessaan

viettänyt aikaa metatasolla seitsemän”