Alkaessani kirjoittaa tätä tajusin, että tämähän on ”kauden” ensimmäinen, ei paineita. Pistetään kuitenkin homma pyörimään, nimittäin…
Varusmiespalvelus, tuttavallisemmin intti, ei päästä ketään helpolla. Onneksi omalla kohdallani sen tarjoama fyysinen rasite ei ole ollut liiaksi, ainakaan ensimmäisen 6 viikon aikana. Näin loppukesän aurinkoisina päivinä tetsaaminen on ollut yllättävänkin kivaa kun siihen vain heittäytyy, yritänkin ajatella taisteluharjoituksia enemmän näytelmänä. Mutta kyse ei ole fyysisestä rasituksesta.
Intti koronajärjestelyineen on ollut itselleni henkisesti rasittavampaa kuin varmaankaan mikään muu koskaan. 3 viikkoa putkeen ilman perhettä, kavereita, omaa rauhaa, omaa päätäntävaltaa, omaa mitään. Paskallakaan ei voi käydä rauhassa ilman, että joku kysyy viereisestä kopista ”runkkaaksä siellä?” – no totta helvetissä. Joka päivä sama herätys 5:30, samat maastokuvioiset vaatteet, samat tyypit, joista kukaan ei halua olla siellä yhtään enempää kuin minäkään, sama puuro (siis kirjaimellisesti sitä tehtiin varmaan yks erä viimeks 1972 ja samaa jaetaan vieläkin), Same Shit Different Day. Pidän itseäni siinä mielessä rentona etten ahdistu ja stressaa asioita kovinkaan helpolla, mutta äkillinen oman vapauden menetys pistää todella koville.
Miten Sällit sitten liittyvät kaikkeen tähän? En ajatellut itsekään asiaa ennenkuin tajusin, että Sällien harjoituksethan jatkuvat taas syksyllä, pakko päästä sinne niinkuin intti vain sallii. Tajuttuani asian ymmärsin myös, mitä suurta asiaa Sällit minulle edustavat – vapautta. Sällien ja intin ainoa yhtäläisyys on se, että ne koostuvat suuresta joukosta hikisiä nuoria miehiä, muuten ne ovat täydelliset vastakohdat. Sälleissä voin vapaasti jakaa ajatuksiani, tehdä haluamiani asioita niinkuin haluan ja tärkeimpänä, olla vapaa. Sälleissä asiat eivät ole kokoajan samoin: aina löytyy uusia, mielenkiintoisia harjoitteita, keskusteluja, asioiden toteutustapoja, mielipiteitä, tekstejä, uutisia jne. Olen ollut mukana vain vuoden, mutten ole koskaan lähtenyt treeneistä ajatellen ”olisi voinut jättää välistä”, pikemminkin jos olen mennyt treeneihin sellaisella mielialalla, että nyt ei jaksa antaa ihan 100% niin treenien aikana mieli on kyllä muuttunut positiivisemmaksi. Tästä iso kiitos kaikille veljille, jotka tekevät jokaisista treeneistä ainutlaatuisia! Tänäänkin päästiin harjoittelemaan jotain täysin uutta, harmi että olen taas gines, mutta odotan innolla mitä siitä kehittyykään. Viva la Bulli!
-Ville ”Porkka” Porkka
Kirjoittajasta lisää syksyllä
ilmestyvässä uutuusdokumentissa
”Mies Porkan takana”
Sällit - Tampereen poikateatteri 