En muista mistä apaattisesta tekstistä sen luin, mutta lainaus meni kuta kuinkin näin: “Elämä on pääosin sarja asioita, joita ei halua tehdä.”


Ensimmäiset 7 vuotta olivat ihan mukavia, mitä niistä nyt muistaa. Tuskin tiesi mitä stressi on ja ainoa mitä odotettiin oli, että osasi olla joskus hiljaa. Sitten se kahdeksas vuosi pyörähti käyntiin ja sitähän pyörää sitten poljettiin. Koulutusjärjestelmä takaisi mielekästä tekemistä seuraavaksi 11+ vuodeksi. Teknisestihän vain 9, mutta eihän pelkistä peruskoulupapereista ole kuin nuotion sytykkeeksi lähimaaston mukavimman sillan alle.


Siinähän sitten mentiin. Päivät koulussa, illat tekemässä läksyjä ja yöt nukkumassa. Yläasteella kesäksikin ilmestyi tekemistä, koska töitäkin piti näköjään hakea. Sitten myytiin sitä ainoaa resurssia mitä todella on rajallisesti, jollekin josta ei edes niin välitä. Viimeiset 6 vuotta on tullut tehtyä 6-10 tuntia sitä mitä pitää, joka arkipäivä. Joskus jopa viikonloppuisin ja mistä syystä oikeastaan?


Sitä opiskellaan, jotta päästäisiin opiskelemaan, jotta voitaisiin opiskella vielä vähän lisää, jotta saataisiin hyvä työpaikka ja tultaisiin toimeen. Eli pitkällä matikalla… noin yksi neljäsosa elämästä kuluu siihen että yritetään varmistaa, että loput kolme neljäsosaa ovat mukavia. Eihän sitä aina haluaisi, mutta kai sitä sitten pitää.

Onhan sitä elämässä niitäkin asioita joita tekee ihan mielellään. Harrastuksiksi niitä kai kutsutaan. Se mitä sitten oikeasti haluaa, onkin vähän hakusessa. Useita kahden päivän harrastuksia on tullut kokeiltua, mutta kolmannelle ne harvemmin jatkuvat. Pehmoväkivalta ja Sällit ovat kaksi niistä muutamasta, jotka selvisivät kahden päivän kirouksesta. Ei niitä välttämättä pidä tehdä, mutta kyllä niitä haluaa. Saa hetkeksi unohtaa sen kaiken yleishyödyllisen.

Mutta kaikenlaiseen pitää elämäänsä kuitenkin kuluttaa. Tässä on kohta tulossa armeija. Viimeksi 12 vuotta sitten valtio sanoi ensimmäisen kerran, mitä pitää tehdä ja nyt se sitten teki sen taas. No eihän sitä haluaisi, mutta kai sitä sitten pitää. Sitä opiskelee taas vuoden jotain ja sen jälkeen pitäisi kai mennä opiskelemaan jotain muuta X-määräksi vuosia. Ei sitä välttämättä haluaisi, mutta kai sitä sitten pitää.


Ajattelin pitää intin jälkeen kuitenkin välivuoden. Voisi katsoa kuinka pilalle se elämä menee, jos hetken keskittyy enemmän siihen mitä haluaa, kuin siihen mitä kai sitten pitää.

-Panu Ohra-aho

”Kirjoittaja on partanaattori joka etsii elämäänsä.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.