Blogi

Mikä tekee sankarin? Entäpä sankariteon? Sankaritarina kertoo sankaruudesta tai urhoollisista teoista; henkilö kohtaa ylivoimaisia haasteita ja vastoin kaikkia odotuksia selviytyy niistä, sankari. Sen sijaan minä en ole sankari, olen luovuttaja. Pohjustetaanpa väitettä hiukan: 6.7.2020 astuin Panssariprikaatin porteista sisään täynnä intoa ja tarmoa, tulevana sankarina. “Pikkuhomma, dalskin sisään reserviupseerikouluun like never before, inttiin vuodeksi, muuta vaihtoehtoa […]

En ole tänne ennen kirjoittanut, mutta kerta se ensimmäinenkin. Kirjoittamisen aihetta eisentään kauaa pitänyt miettiä. Mietin usein, miten vaikeaa sosialisoituminen uusien ihmisten kanssa tuntuu olevan minulle. Varsinkin jos ei ole mitään luonnollista tilannetta, missä aloittaa keskustelu. Kyllä puhuminen ja sosialisoituminen muiden kanssa onnistuu esimerkiksi tunnilla ja ryhmätöissä. Mutta jos tarvitsisi mennä puhumaan uudelle ihmiselle ihan […]

Moi, mä oon Konsta ja kerron teille nyt vähän pimeydestä. Mä olen aina tykännyt pimeydestä mutta nyt alan tajuamaan miten vituttavaa se on.

Hei jälleen, Altti tässä. Mä oon nyt kirjotellu, raapustellu ja ajatuksiani muutenkin aukonut teidän, sekä ennen kaikkea omaksi ilokseni useamman kerran viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana. Siitä huolimatta en ole kovinkaan paljoa kirjoittanut suhteestani teatteriin, tai siihen miltä se arkisissa treeneissä tuntuu. Olen puhunut sälleistä, aikuistumisesta, peloista ja sitten kerran kirjoitin kohtauksen muotoisen blogin, […]

Oletko koskaan miettinyt miltä sälleily Sällin sälleilemänä toisten Sällien kanssa näyttää? Tänään on onnen päiväsi sillä tämä blogi on hien huurustama ikkuna suoraan Sällien treenitilaan. -Me olemme Sällit

Heipsan, mä en tykkää pinaattikeitosta ja aattelin vähän puhua siitä. Pinaattikeitto on aivan kauheata, todennäköisesti helvetissä, hornanpannussa loitsittu vittusaatana, joka on vahingossa luiskahtanut meidän kuolevaisten keskuuteen. En ymmärrä mikä siinä padallisessa lemuavaa vihreää nestettä on oikein vikana. Aina kun lusikallisen sitä moskaa yritän kurkustani upottaa alas, tuppaa se nopeammin tulemaan ylös, kuin mitä aikaa kulutin sen kurkustani alas-saamiseen. Kaikki tää on varmasti kauheata […]

Huomaan selaavani kännykkää jo kolmatta kertaa vartin aikana. Tiedän, että läksyjä pitäisi aikaiseksi mutta kummallisesti matematiikka tuppaa usein vaihtumaan kissavideoihin taikka tiskeihin. Itse asiassa mihin tahansa muuhun kuin juuri siihen, jota pitäisi tässä ja nyt. Prokrastinaatio, ilmankin voisi elää. Jotain pitäisi tehdä muttei mitenkään vaan meinaa luonnistua. Tämä ilmiö palautui hiljattain lähimuistiini. Jouduin pariksi viikkoa […]

Sällit ryhmänä, ovat kuin eräänlainen hivemind. Kollektiivinen yhdistetty tietoisuus, joka tervehtii omiaan hämäräperäisillä lausahduksilla. Hetkessä sällit voivat siirtyä pallon seuraamisesta rivissä ulisemiseen, tai ohjaajan kuuntelusta n. 15-minuutin, eli oikeastaan tunnin mittaiseen liike-improon. Tässä tutkimuksessa huomasin, että ainoa menetelmä jolla voi jokseenkin objektiivisesti tutkia tällaista kollektiivista tietoisuutta on kenttätutkimus. Jotta sen voi ymmärtää, tulee itsekin liittyä […]

Treenit. Nii, sällit ja aikuisuus. Sälleissä kuuluu asiaan, että ollaan lapsellisia ja lapsenmielisiä ja lienee ainoa paikka missä mies voi olla sillain ilman seuraamuksia. Mutta ei puhuta siitä, muuten me vaikutamme liikaa kultilta. Viime treeneissä oli ensimmäistä kertaa uusia veljiä tekemässä oikeita sällihommia. ”Sällihomma” sanalla vertaan tässä kontekstissa teatteriharjoitusten tekemiseen, enkä sen yleisempään määritelmään. ”Sällihomma. […]

Viileä syystuuli puhaltaa miljöön läpi. Bussipysäkki kaupungin liepeillä on valaistu ainoan toimivan katulampun toimesta. Ensimmäinen istuu pysäkin penkillä kirjoittamassa, Toinen astuu katokseen Ensimmäisen viereen.