Olen ollut soluttautuneena ihmisten joukkoon jo lähes kahdeksantoista vuotta. Minulla on ollut suuri ilo seurata tätä alati ryssivää ja vihaisena elämässä eteenpäin rämpivää otusta kärpäsenä katosta.
Lähteideni mukaan ihminen (Homo sapiens) on kaikista eliölajeista älykkäin. Tämä on ristiriitaista, sillä tutkimusteni perusteella ihminen ei ole mitenkään hirveän fiksu eliö, ja on suorastaan ihme, ettei se ole jo saattanut itseään sukupuuttoon.
Homo sapiensin menestystä on selitetty sen älykkyydellä. Toisaalta voisi kyllä sanoa, että ihmiskuntaa on auttanut kehittymään eteenpäin vain sen ylitsevuotava laiskuus. Laiskuus ja mukavuudenhaluisuus on saanut ihmisen kiertämään itsensä korkkiruuville ja siitä vielä silmukaksi, jotta se voisi välttyä kaikenlaisilta epämukavilta aistihavainnoilta. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää ihmisen keksimää autoa. Se on suureksi haitaksi keksijänsä elinympäristölle, mutta ei ihminen siitä välitä. Omin lihasvoimin liikkuminen on sille ylitsepääsemättömän vaikeaa ja sillä tuntuu aina olevan kiire.
Olkoon ihminen sitten pohjimmiltaan älykäs tai laiska, se ei ainakaan looginen ole. Ihminen on kehittänyt kaksi hyvin samanlaista taitoa, joiden pohjalta täysin tuntemattomat voivat arvostella toisiaan suitta surutta. Nämä kaksi asiaa ovat taide ja matematiikka. Molemmissa toiseen käteen otetaan kynä ja toiseen paperi. Sitten kynällä tehdään paperille erilaisia töherryksiä. Jostain syystä ihmiset ovat väkisin vääntämällä halunneet erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan. 1 + 1 = perhonen on jostain syystä väärin, vaikka loppujen lopuksi sekä numerot että eläimet ovat paperille pistettäessä pelkkiä kuvioita.
Kieli on asia, joka monesti tuodaan esiin puhuttaessa ihmislajin kiistämättömästä ykkösasemasta muiden luomakunnan eliöiden joukossa. Kieli on viestinnän väline, jolla pyritään kommunikoimaan lajikumppanin kanssa. Vaikka kieli on olennainen osa ihmisten elämää ja yksilöt käyttävät sitä päivittäin, eivät he silti jostain syystä ymmärrä toisiaan. Kaksi yksilöä voi jakaa saman kielen ja vielä tismalleen saman murteen, mutta ei silti ymmärtää, mitä toinen käy läpi. Insinööri voi ymmärtää insinööriä, mutta ihminen ei ihmistä.
Joskus ihmiset voivat tehdä kommunikoinnista vaikeampaa kuin USB-tikun oikein päin laittamisesta — eli äärimmäisen vaikeaa. Pidän ihmislapsista. Ne eivät turhaan kiertele ja kaartele kun tarvitsevat jotain. Lapset imaisevat keuhkoiksi kutsutun hengityselimen täyteen ilmaa ja röyhkeästi rääkyvät, kunnes ovat saaneet maitoa tai vaihtoehtoisesti Playstation 5:sen. Aikuiset puolestaan ovat turhan hankalia. Ne eivät meinaa kertoa mitä haluavat, vaikka sitten niitä kirveellä uhkailisi. Ilmeisesti aikuiset eivät kehtaa tehdä mitään, mistä voisi aiheutua muutosta tai pienintäkään vaivaa muille. Esittäminen ja valehtelu on niille arkipäivää. Ja sitten vielä sanotaan, että aikuiset ovat lapsia fiksumpia.
Mielestäni ehkä kaikista mielenkiintoisin ihmisen keksintö on syrjintä. Syrjintä on sitä, että ihmistä kohdellaan huonommin kuin toisia jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden takia. Tästä eräs variaatio on rotusyrjintä. Useimmiten ”valkoisen rodun” edustaja syrjii ”mustaan rotuun” kuuluvaa henkilöä. Tässä ei ole mitään järkeä, sillä ihmisessä ei ole rotuja. Toisella kiintoisalla eliöllä, Canis lupus familiarisilla eli koiralla, on rotuja, mutta se ei harjoita rotusyrjintää. Voisi siis sanoa koiran olevan ihmistä viisaampi, sillä ihmisellä edes perus biologia ei näytä onnistuvan, saatikka käytöstavat.
Mitä siis voisin enää sanoa? Ota näistä sitten selvää. Pitkän tutkimustyöni ja monien unettomien öiden jälkeen ihmiset ovat yhä suuri mysteeri minulle. Jään siis tarkkailemaan niitä, kunnes saan jotain selkoa tästä ihanan kamalasta lajista.
-Alisa Mäntylä
”Alisa Mäntylä (tunnetaan myös nimillä Allu ja Alisa-päin-mäntyä) on Suomessa tavattava muniva nisäkäs. Lajin elinympäristöön kuuluu hyvin toimiva lämmitys sekä vähintään seitsemän huonekasvia.”
Sällit - Tampereen poikateatteri 