Bussimatka tulee taas kestämään noin 50 minuuttia. Ehdin tässä hyvin ajatella monia eri asioita. No, kuulokkeet päähän, lempibiisit soimaan ja ajattelemaan. Ajattelen tänään bussiympäristöä ja miten olen kokenut sen olevan. Bussiympäristö on mielestäni hyvin neutraali ja melkein rauhoittava. Saatat nousta bussiin vihaisena koska viimeiset aamukahvit kaatuivat syliin tai saatat nousta kyytiin väsyneenä, etkä jaksaisi mennä kouluun tai töihin. Vaikka nämä ovat kaksi eri tilannetta, bussiin noustessa näistä molemmista henkilöistä tulee vaan neutraaleja matkustajia, eikä suuriakaan tunteita ilmaista muille.
Nyt seuraa omasta mielestäni paras osa bussimatkasta. Pääsen arvailemaan, mistä nämä ihmiset tulevat.
Ensimmäinen bussin kyytiin noussut henkilö minun lisäkseni oli lapsi, varmaan vanhemmalla puolella, mutta silti alle 12. Olen nähnyt tämän lapsen ennenkin, kun hänen äitinsä toi hänet bussille ensimmäistä kertaa. Hassua, että olen ollut mukana jossain ehkä tärkeässäkin hetkessä hänen elämästään, mutta emme tunne toisiamme ollenkaan. Lapsi tulee isänsä kanssa bussipysäkille ja siirtyy pakusta bussiin. He aina vilkuttavat, kunnes isä lähtee oletettavasti töihin. Senkin oletan, koska hän ei aja samaan suuntaan mistä he olivat tulleet.
Seuraava kyytiin noussut on vanhempi miesoletettu. Hyvin suuri parta, varmaan ylpeä siitä. Hänellä on oranssi takki ja sähköpotkulauta mukanaan. Hän vaikuttaa rennolta tyypiltä ja varmaan omistaa jonkinlaisen startupin. Selvästi, hänellä on kiire töihin.
Kolmas matkustaja on itselleni jo tuttu. Hän kulkee myös tällä bussilla hyvin säännöllisesti, joten oletan, että hän käy töissä. Tämä naisoletettu pukeutuu aina valkoiseen takkiin ja kantaa mukanaan yleensä työkonetta. Hän säätää housujensa kanssa, kunnes löytää sopivan istumisasennon ja sitten usein ottaa esin puhelimensa. Hän aikoo varmaan lukea facebookia tai iltasanomia, mutta hän laittaa myös kuulokkeet päähän. Kuunteleekohan hän mitään…
Tässä kohtaa oppilaat saapuvat kyytiin, jolloin on yleensä lightning round, jossa poimin pieniä piirteitä muuten massateinimäisesti pukeutuvista nuorista. Painotan taas kuinka neutraali koko bussi on. Tuolla nuorella, jolla on tumma huulipuna ja hiukset naamalla saattaa olla suurta kaunaa toista kohtaan, joka istuu myös tässä bussissa, mutta bussiin noustessa ei mitään tapahdu. Kaikki istuvat yhdessä ryhmässä ja kukaan ei ilmaise mitään. Kaikki sen tietävät, että ei kannatakkaan. Ryhmän neutraali hiljaisuus häiriintyy, kun alkaa pitää suurta melua. Totta kai, on olemassa poikkeustapauksia, mutta näin aamusta bussin yhteisö toimii kuin sen pitää. Bussissa kaikki ovat vaan bussissa. Pinkkitakkinen nuori henkilö saattaa vihata jonkun lapsen pukeutumista, tai joku vanhempi rouva saattaa olla juuri menettänyt läheisen sukulaisensa, kukaan ei sano mitään, kaikki vaan tuijottavat ikkunasta ulos tai eteenpäin, menosuuntaan.
Lopettaisin tämän jollain viisaalla aatteella tai lainauksella, mutta bussi on saapunut keskustorille ja ajatteluaikani on loppunut. Sillä ajatuksella, minun pitää mennä.
Sammal Tujula
”Tämä kirjoittaja on Sällien virallinen sotahobitti”
Sällit - Tampereen poikateatteri 