Tarina ylioppilaskirjoituksista

Heräät aamulla sängystäsi. Ulkona on synkän pilvistä ja kohta alkaa todennäköisesti satamaan. Tartut varusteisiisi, joihin sisältyy miekka, muutaman päivän ruuat, oikea vaatetus haasteeseen, sekä muut tarvittavat hilavitkuttimet. Kaikki tietenkin peitelty oikeaoppisesti välttääksesi katseita. Astut varusteinesi unihiekka vielä silmissäsi pihalle ja tunnet kuinka ensimmäiset vesipisarat tipahtavat pään päällesi. Tästä tulee rankka koitos.

Hei vaan hei. Nimeni on Roope ja mulla oli muutama viikko sitten ylioppilaskirjotukset. Olipa
karmaiseva kokemus, vaikka puolisen vuotta sitten olinkin jo YO kokeissa. Olin yhteensä viidessä kokeessa, vaikka kirjoitinkin vain kolme uutta ainetta. Ensimmäisenä vastassa oli mielestäni helpoin osuus, eli äidinkielen luku- ja kirjoitustaidon kokeet.

Jalat tutisevat ja tunnet kuinka pelko täyttää koko kehosi. Näet edessäsi valtavan hämähäkin. Tiesit, että tämä koitos tulisi sinua vastaan mutta et ehkä ollut ihan tarpeeksi henkisesti varautunut, kuin mitä ajattelit olevasi. Ensimmäinen hyökkäys iskee, mutta torjut sen taidokkaasti miekkataidoillasi. Olithan niitä harjoitellutkin. Taitat uskollisen liittolaisesi iskuasentoon ja sivallat sen taidokkaasti kahdeksanjalkaisen vastustajasi sydämeen. Olet voittanut ensimmäisen koitoksesi, mutta tutina jaloistasi ei ole vielä hellittänyt. Ei sitten alkuunsakaan.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa englanti. Tämä oli kuitenkin aika ei-niin-pelottava etappi, sillä olin korottamassa. Enkä edes korottamassa mistään B:stä tai vastaavasta, vaan kirjoitin syksyllä E:n. Olin siis yksi näistä paskiaisista, jotka eivät tyytyneet toiseksi parhaimpaan, vaan piti tavoitella L:ää. Tiesin sisimmissäni, että olin vähän rasittava, mutta en verrannutkaan saavutuksiani muihin tai yleiseen keskivertoon, vaan vertasin saavutustani itseeni. Tämän takia minua ei myöskään liioimmin pelottanut englannin kirjoittaminen, koska vaikka tämä kerta menisikin huonosti, jäisi parempi arvosana voimaan, eli en voisi mitenkään kirjoittaa E:tä huonompaa englannista. Pystyin siis vain voittamaan tässä kirjoituskerrassa.

Pelottavan kohtaamisen jälkeen huomaat synkän metsän keskellä valon täyteläisen tavernan ja huokaiset helpotuksesta. Onneksesi sinun ei välttämättä täytyisi viettää pimeää yötä taivasalla, vaan pääsisit lämpimään ja saisit katon pääsi päälle. Astut rohkeasti sisään ja huomaat heti kuinka muut läsnäolijat tuijottelevat sinua. Varustuksestasi pystyi päättelemään, ettet ole täkäläisiä. Kävelet kiusaantuneesti tiskille ja tilaat lasillisen maitoa. Rakennuksen valtaa rääkyvä nauru, ikään kuin pilkatakseen sinua elämän valinnoistasi. Kukapa nyt tilaisi maitoa baarissa?

Noh, englanti meni miten meni ja seuraavaksi olikin kaikkein pelottavin aine vastassa, pitkä matikka. Tätä varten ei todellakaan oltu luettu niin paljon kuin mitä olisi pitänyt tai halunnut. Kaiken lisäksi itse koe oli vaikein matematiikan koe, jonka olin ikinä nähnyt elämässäni ja olin kyllä silmäillyt aikaisempien vuosien YO-kokeita. Kokeen B2 osan ensimmäinen tehtävä oli
positroniemissiotomografia-tehtävä, jonka ratkaistavassa funktiossa f(x) oli kuusi eri muuttujaa ja vielä kokonainen muu funktio G(x). Tämä G(x) funktio oli yhtälöryhmä, jonka arvoissa, sekä määrittelyehdoissa oli sekä uusia että vanhoja muuttujia. Tehtävä oli kolmiosainen, ja jokainen osa vaikutti toivottomalta. Tämä oli siis B2 osan ensimmäinen tehtävä ja näitä pitäisi tehdä kolme…huoh.

Pitkän ja hyvin levätyn tavernaetapin jälkeen heräät aurinkoiseen aamuun ja tulevaisuus vaikuttaa toiveikkaalta, kunnes heräät todellisuuteen. Astut ulos tavernasta varusteinesi ja suuntaat kohti tornia, jota vartioi viiden valtakunnan voimakkain tultasyöksevä lohikäärme. Tässähän ei ollut enää kyse voittamisesta, vaan selviytymisestä. Viiden tunnin ja neljänkymmenen yhdeksän minuutin mittelön jälkeen onnistut viimeisillä voimillasi hivuttautumaan tornin kammioon niin, että lohikäärme ei ollut enää uhka. Kiität Jumalaa, johon et edes usko ja alat vaivalloisesti kipuamaan pitkän tornin portaita ylöspäin, kohti huippua.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä kirjoitettavana aineena olisi filosofia. Tämä koe ei huolestuttanut siinä mielessä, että filosofia on aina ollut minulle semi-helppo aine. Se mikä kuitenkin hirvitti oli suuri tavoite filosofiassa. Toisin kuin matikassa tai äikässä, missä tavoitteeni eivät olleet erityisen korkealla, oli filosofian tavoitteeni saada vähintään E. Ei siis mikään helppo nakki. Perjantai koitti ja oli aika viimeiseen koitokseen.

Tornin kapeat portaat olivat liukkaat, osittain veden ja osittain sammaleen ja muun biomateriaalin kertymästä. Kaikista mittelöistä heikentyneet jalkasi tuntuvat pettävän joka askeleen alla ja olet uupunut päivien taakasta. Toivoisit jo, että pääsisit kotiin suojaan kaikelta pahalta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, miltä sinun hento sänkysi ei suojaisi. Ikävä kyllä nyt ei oltu sängyssä, vaan koleassa tornissa. Ennen pitkää, huomaat valoa ja saavutat tornin huipun.

Siinä se oli. Kaikki aineet kirjoitettu, eikä siinä todellakaan huonosti käynyt. Opettajien alustavatpisteet tuli noin viikko sitten ja ne oli positiivisen lupaavat. Pitkästä matikasta sain M:än, eli paremman kuin minkä sain preliminäärikokeesta (eli C:n) ja filosofiasta sain alustavasti E:n. Äikästä on vielä paha sanoa, sillä vasta kirjoitustaitoni on arvioitu. Ennen kuin lukutaitoni on arvioitu, on mahdotonta sanoa, paljonko saan mutta jos saan lukutaidosta yhtä hyvän tai paremman kuin kirjoitustaidosta, niin saan ihan vähintään C:n. Englanti ei ikävä kyllä korottunut L:ään, mutta ehkä se nyt ei ole mikään maailmanloppu. Nyt vain toivon, että pisterajat pysyvät matalina ja YTL on armollinen pistetulosten kanssa. Loppujen lopuksi, olen erittäin ylpeä itsestäni.

Saavutat vihdoin tornin huipun ja tornin huipulla ei ole sitä kaunista neitoa, josta legendat sinulle kertoivat. Hänellä ei ollut pitkiä blondeja hiuksia, eikä kapeata tiimalasivartaloa. Faktahan oli se, että häntä ei ollut edes olemassa. Joku muu oli jo vienyt neidon paremmalla suorituksellaan. Sinua ei kuitenkaan tämä haitannut, sillä jäljellä oli silti silkkisen pehmeä sänky, joka oli kaiken lisäksi vielä pedattu. Riisut varusteesi ja asetut makaamaan pehmeään, lämpimään sänkyyn ja huomaat tajuavasi, että matkassa tärkeintä ei ollutkaan päämäärä, vaan matka itse.

Roope Keski-Korpela

”Kirjoittaja on päästään sekaisin oleva teatterihullu, jolle tuli tarve tarinallistaa jotain todella
epätarinallista.”