Jos rehellisiä ollaan, niin en ole oikein koskaan välittänyt teatterista. Kyllähän sitä katsoo aina silloin tällöin, kun ei joudu maksamaan lipusta, mutta teatteri on minulle hieman kuin halvan miehen elokuva. Toki myös ymmärrän, että teatterin ja elokuvien vertailu on suurin piirtein kuin vertailisi kaunokirjallisuutta ja sarjakuvia. Periaatteessa sama asia mutta ei sitten kuitenkaan mitään sinne päinkään. Kyllä silloin tällöin löytyy teoksia mistä ihan mielellään maksoi tai olisi maksanut vähän enemmänkin, mutta niitä tulee harvemmin vastaan.
Ei teatterin tekeminenkään niin mahdottoman mielenkiintoista aina ole. Kyllähän sitä joskus huomaa, että on hauskaa ”olla joku muu” vähän aikaa tai huomata jotain uutta itsestä. Vaikkakin Sälleissä se on lähinnä taas yksi uusi lihas, joka ilmoittaa itsestään seuraavana aamuna.
Joskus minä mietinkin, että mitä ihmettä minä täällä teen. En liioin halua esiintyä tai katsoa esityksiä. Useimmat harjoitteista ovat itseään toistavia ja jotenkin satunnaisen oloisia oman kehon tutkiskeluja. Eikä niillä aina tunnu olevan mitään tekemistä minkään kanssa. Ja aika moni näistä on enemmän tai vähemmän tylsiä.
Kaikenlainen yhtiötoiminta, joka Sälleilyyn hieman liittyy, kuten Tanhuristeilyt ja muut talkoot kuulostavat vain rasittavilta ja minua ei kiinnostaisi viettää yhtä viikonloppua avustamassa jotain tapahtumaa jonka aihealueesta en juurikaan välitä. Varsinkin silloin kun se olisi jotain teatteripisteen vetämistä, joka kuulostaa ajatuksena suorastaan kammottavalta.
Eli suurin osa tästä harrastuksesta on turhan oloista, rasittavaa tai jotain muuta mitä en haluaisi edes tehdä. Joten mitä ihmettä minä täällä teen?
Vaikka en hirveästi teatterista välitä niin välitän näistä ihmisistä, joiden kanssa sitä olen päätynyt tekemään. Tämä porukka pistää aina palaamaan ja auttaa löytämään niistä harjoituksista ja aktiviteeteista jotain mitä en niistä yksinäni löytäisi. On ollut muutamia todella maagisia hetkiä siinä hikikopissa. Ja kyllähän sitä tällä porukalla kansantanssifestivaalitkin ihan mukavia ovat.
Panu (Ohari-)aho
Kirjoittaja on elämänvalintoihinsa tyytyväinen.