Tanssimaan 

Vegenakki viuhahtaa, ja taas on yhden tarmokkaan ritarin vuoro kaivertaa sanansa kaikkein pyhimpään, sällien blogiin. Ritari istuu paikalleen hiljaisessa talossaan, ja kaivaa tuohikontistaan esiin monenlaisia välineitä. Nappia painamalla huoneen taustakohina häviää, ja toisesta napista pirunpalkeet alkavat huokailla sointujaan. Ritari levittää eteensä äärettömän pitkän, puhtaan valkoisen arkin ja laskee kylmät sormensa riimujen päälle. Hänen sormensa ovat kylmät, koska niissä ei kierrä veri samalla tavalla kuin muilla ihmisillä.  

Sitten – ei mitään.  

Paperiin ei ilmesty jälkiä itsestään, ja tästäpä ystävämme harmistuu. Hän alkaa tutkia edeltäjiensä sanoja, ja monenlaisia muita arvossa pidettyjä kirjoituksia, vain keksiäkseen jotain, mitä tahansa joka saisi ajatuksen alkamaan hänen päässään. 

Hänen toverinsa kertoivat hänelle onnesta, määränpäästä ja sen puutteesta sekä pohdiskelusta. Sitten ne veivät hänet tanssimaan ja laulamaan. kuka? mitä? hä? Immanuel Kant tulee ulos huoneen nurkassa olevasta kaapista, pahoittelee häiriötä ja poistuu ovesta Mansen yöhön. Kiirastuli lähestyy, ja sitä pakoon juokseva ystävämme näkee joka puolella ympärillään öliseviä, rasvaisia kääpiöitä. Kaksi nuortamiestä keskustelevat viidakon raivaamisesta tasaiseksi pelloksi. Uljas taistelija keksii kullanruskean elämän eliksiirin, toinen kertoo lattialla makaamisesta. Tästä ritari innostuu ja päättää mennä lattialle makaamaan. 

Lattialla maatessa hän kuulee laulun, jossa kerrotaan mestarista nimeltä Miitrei. Kylähullu, keksijä, kaikkien naurattaja, kuuluisa Miitrei. Ritarin siinä maatessa hänen metakognitionsa puraisee omaa häntäänsä, ja kohta hän istuukin jo taas liuskansa edessä. 

Nyt hänen sormensa lepäävät taas riimujen päällä, mutta tällä kertaa paperin valkoiseen pintaan piirtyy pieniä merkkejä. Hän kirjoittaa nyt muuan veikkosesta, joka pelkäsi valkoista paperia. Tarinasta tulee melko keskinkertainen ja hieman toivottua lyhyempi, mutta ritari kelpuuttaa sen tarpeeksi hyvänä, pakkaa tavaransa ja poistuu. 

Juho ”3D-Juho” Varin

”Kirjoittajalla on kylmät sormet.”