”By the pricking of my thumbs, Something wicked this way comes.”
-Shakespeare, se skottilainen näytelmä näytös IV.1


Tätä siteerausta hyödynnän pohtiessani, että miltä se tulevaisuus oikein näyttää? Mä oon tällä hetkellä lupautunut näyttelemään kolmessa eri diplomissa, missä yhdessä olen pääroolissa. Onneksi en itse suorita siitä diplomia, mutta vaivaisaa se silti tulee olemaan. Joku vois onnitella, mikä on ihan jees ainaku joku tekee silleen, ei kuitenkaan ihan jokapoika päätänsä tuollaisella määrällä duunia vaivaa. Nii joo ja sit tähän varmaan tulee joku sällienki proggis, että siinä sitten neljäs esitys hyvään sakkiin.

Nyt vähän kuvainnollisesti peukaloa pistelee. Ei satu, mut ei kyl kutitakkaan, ja vaan peukalosta. Tää on just semmonen mukava vaihe. Ei viä liikaa reenejä, replojen opettelussa ei oo mikään kiire ja huolia ei oo kummemmin. Lievästi stressaa, muttei pelota. Ikävä kyllä, tämä peukalon pisteleväisyys todennäköisesti ennustaa pahaa, sillä jos nyt jo puoli vuotta ennen diplomien esityspäivää alkaa pisteleen, voi esityspäivänä kroppa olla neliraajahalvaantunut. Siis kuvainnollisesti tietenkin.

No, yksi mun ohjaajista on se joka tän tekstinkin julkaisee, joten ehkä kuitenkin kerron jotain positiivistakin. Ihan vitun huippua, että rasitan itteäni asialla mitä rakastan eniten maailmassa. Mä en mitään muuta maailmassa pystyis tekeen näin paljon tällaisella tahdilla. Kai joku vois sanoo, et tää on nyt näitä ”kärsivän taiteilijan” ongelmia. Siin on vaan se et toi on tosi kliseistä, en oikeasti kärsi niin paljon taiteesta, ku mitä luulis, enkä ole myöskään mikään sertifioitu taiteilija.

Enemmän oon kärsiny existentialistisesta nihilismistä. Tai siis kärsin, kunnes tajusin, ettei nihilismissä mitään pahaa ole sinäänsä. Mä vihaan sitä, mut en mä kyllä sen validisuuttakaan voi kiistää. Inhottaa ajatella merkitystä ja merkityksettömyyttä. Joku tyyppi joskus jossain sanoi, että ihminen, joka pyrkii koko ajan löytämään merkitystä, ei tule ikinä löytämään elämälleen merkitystä. Sama tyyppi sanoi että ihminen, joka pyrkii koko ajan miettimään, että mikä tekee hänet onnelliseksi ei itse kerkee nauttimaan niistä asioista, mitkä tekevät hänet onnellisiksi. Viisaita sanoja ja silleen, mistä voi tietty olla eri mieltä. Voihan joku olla silleen, insert deeppi ja vähän sarkastinen puhetyyli ”Elämän tarkoitus on etsiä elämän tarkoitusta” ja sit kokea massiivinen egonpaisuminen. No jaa, paska elämän tarkoitus minun mielestäni, koska sellainen tarkoitus vaan luo itselleen loputtoman loopin siitä, kuinka ihminenhän on jo löytänyt elämän tarkoituksensa, koska hän tajuaa elämän tarkoituksensa olevan elämän tarkoituksen etsimisen, jolloin hänen elämän tarkoituksensa muka päättyisi siihen ja hänen elämästään tulisi merkityksetöntä.

Missä me oikeen oltiinkaan. Ai niin, se tulevaisuus. Siitähän tää nihilismikeskustelu oikein alkoi, kun ei tulevaisuudessa oo oikeen mitään mielenkiintoista. Kai ton päärynänheiluttajan sitaatin ”Something wicked this way comes” voi tulkita silleenkin, että universumin kutistuminen ja kaiken hiiliperäisen elämän päättyminen on ”wicked”, joka vain odottaa vääjäämätöntä tuloansa. Eipä siinä sitten. Päivän ”deeppi keskustelu” käyty, kylläpä on nyt tyhjä olo.

-Roope Keski-Korpela

”Kirjoittaja nyt kirjoittaa mitä mieleen tulla tupsahtaa yrittäen samalla kuulostaa fiksulta –
Yritykseksi se taisikin jäädä.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.