Minä vetkuttelijana

Huomaan selaavani kännykkää jo kolmatta kertaa vartin aikana. Tiedän, että läksyjä pitäisi aikaiseksi mutta kummallisesti matematiikka tuppaa usein vaihtumaan kissavideoihin taikka tiskeihin. Itse asiassa mihin tahansa muuhun kuin juuri siihen, jota pitäisi tässä ja nyt.

Prokrastinaatio, ilmankin voisi elää.

Jotain pitäisi tehdä muttei mitenkään vaan meinaa luonnistua. Tämä ilmiö palautui hiljattain lähimuistiini. Jouduin pariksi viikkoa karanteeniin ja huomasin kuinka ei meinannut oikein luonnistua. jännä ilmiö. Kun aikaa tulee puolet lisää suunnitelmien muututtua asioiden tekemisen vaikeus kasvaa samassa suhteessa. Tätä voisi kuvata matemaattisella kaavalla. Kun x (aika) lisääntyy, y eli (force) olla tekemättä mitään mitä täytyisi kasvaa. Kokemuksen perusteella olen huomannut sen absurdiuden, kuinka mitä pienempi asia on, joka pitäisi tehdä sitä suuremmalta se tuntuu. onneksi tätäkin taitoa voi harjoitella vähän niin kuin matematiikkaa, joka meinaa välillä käydä hermoille. Mitä enemmän laskuja tekee sitä enemmän laskumetodit ja ajatukset kehittyvät. tätä voisi suoraan verrata prokrastinaatioon. Mitä enemmän pistät kampoihin sitä helpompaa se seuraavalla kerralla, on urheilussa tai missä vain! En ole lääketieteen tohtori mutta sen osaan sanoa, että aivojen plastisuus ja dopamiini ovat molemmat mielenkiintoisia ilmiöitä.

Minusta on kummallista ajatella, että tässä nyt lykätessäni tärkeitä asioita mietiskellen mitä hyvää sitä hakisi sitten kaupasta syötäväksi olen samalla osa Homo sapiens lajia, joka on aivojensa avulla kehittänyt kielen, jolla kommunikoida samalla keksiessään monia uskomattomia keksintöjä. Tässä pisteessä voimme laittaa uunin päälle puolituntia ennen kuin lähdemme töistä puhumattakaan tekoälyistä tai siitä ajatuksesta, että voimme kyseenalaistaa oman olemassaolomme. Ja nyt minä en saa yksiä matikan läksyjä aikaiseksi koska ”ei jaksa tai ei vain nyt just oo se fiilis” tulee aika pieni olo mutta noh kai se on niin, että kehitys tuo mukanaan moderneja malleja, jotka tarvitsevat uusia moderneja ratkaisuja.

-Toivo Kleimola

”Kirjoittaja on Tuskaisen masokistisella tavalla krooninen asioita lykkäilevä empijä, joka taistelee erimoisten perimmäisten kysymysten kanssa; keittääkö kahvia vai juodako teetä, siinä pulma.”