Tänään oli taas se päivä kun sällit olisivat normaalisti kokoontuneet Tampereen Yhteiskoulun Lukion luokassa numero 207, mutta poikkeustilanteen vuoksi sällit kokoontuivatkin, jo kolmatta kertaa, videopuheluitse Discord-nimisessä sovelluksessa luokassa 207. Discord ja sällien viikoittainen kokoontuminen on paljastunut ainakin minun sosiaalisen elämän pelastukseksi näinä vaikeina aikoina. Kokoontuminen nimittäin tuo joka kerta hymyn huulille, hyvän mielen takaisin ja muistutuksen siitä, että maailmassa on muutakin elämää kuin koronan tayttämät uutiset ja oman kodin päälle kaatuvat seinät. On lähes uskomatonta, että joku niinkin suuri ihmisjoukko puhuu jostain muusta kuin koronan ja karanteenin tuomista vaikeuksista niin kauan.

Viralliset treenit/kokous kestää tunnin, mutta ennen sitä sällit jo ottavat Discordin esille ja alkavat jakelemaan sisäpiirijuttujaan, huonoa huumoriaan ja poliittisia mielipiteitään. Kun viralliset treenit alkavat saapuu videopuheluun ylipäällikkö Jyri Siimes ja aletaan puhumaan sällien virallisista asioista. Tänään pääsimme tutkimaan kolme ylipäällikön valitsemaa tekstiä ja jakamaan mielipiteitä niistä. Kotitehtäväksi tuli ottaa yksi näistä teksteistä haltuun ja makustella ja pohtia sitä. Ah! Ihanaa! Mikä onkaan olo kun elämään tulee jotain tekemistä teatterin osalta!

Kun virallinen kokous päättyy, maestro Siimes poistuu paikalta ja pääsemme keskittymään omien elämiemme vaikeuksiin ja keskustelu siirtyi monen sällin tämän hetkisen elämän suureen tapahtumaan tai käännekohtaan eli yliopistohakuun ja sitä kautta yliopistojen viihtyvyyten.

Tästä pääsemmekin kirjoitukseni todelliseen aiheeseen eli siihen miten paljon itse opin joka kerta, kun sällien kanssa kokoonnumme. Ihmiset sälleissä ovat niin eri ikäisiä, eri puolilta Suomea ja eri elämäntilanteissa, että joku pystyy aina kertomaan omia kokemuksiaan esim. omasta opiskelupaikasta tai työstään. Tuntuu siltä, että jokainen keskustelu tai kokoontuminen avartaa maailmaa ja tuo uusia näkökulmia kaikkiin omaa elämääni koskeviin aiheisiin. Se on kuin tietopankki tai illanviettokeskustelu, jossa moni näkökulma ja mielipide saa oman äänensä, koska kaikkia keskusteluun osallistuvia kunnioitetaan ja pidetään tasavertaisina. Sällit tulevat erilaisista kaveriporukoista ja kotioloista, mutta kun sällit ovat yhdessä he ovat kaikki kuin yhtä suurta perhettä tai laumaa, jotka buustaavat toisiaan ja antavat toisilleen rohkaisua ja erilaisia näkökulmia. Koen tämän aivan todella suurena etuoikeutena ja ihmettelen vieläkin, miten aina sällien kanssa videopuhelussa tai kasvotusten voikaan minulla olla niin järkyttävän kivaa ja samalla omaa maailmankuvaani avartavaa.

Vaikka olenkin sälleissä ollut vasta vuoden niin olen oppinut niin paljon teatterista, taiteesta, yhteiskunnasta, erilaisista ihmisistä ja vaikka politiikasta. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa ja kiitos sällit ja toivottavasti yhteistyömme jatkuu vielä pitkään! Onhan tää nyt vaan niin prkleen kivaa!

– Eero Löövi
Kirjoittaja on maalta kaupunkiin opiskelemaan tullut juntti, joka nauttii teatterista ja itseään älykkäimmistä ihmisistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.