Näin kun ihmistä kuristettiin

Tää tapahtui perjantaina 4. lokakuuta. Aamu yhdeksältä. Junan ravintolavaunussa.

Tämä tapahtui kuitenkin ulkomailla. Olen tällä hetkellä 2 viikon Silkkitie – matkalla. Tämä tapahtui Kazakstanissa.

Kuristus ei ollut mikään full hand kahden käden kuristus ja kesti vain muutaman sekunnin. Tilanteessa kuristaja osapuoli halusi jo lähteä kun oli viimeistellyt aamiaisensa. Toisella oli kuitenkin aamu olut vielä kesken (huomattakoon että kummatkin nauttivat aamu oluen).

Mikä sai minut eniten tilanteessa miettimään (etenkään kun osannut heidän kieltään, niin en ole sata varma mikä oli tapahtuneen syy) oli osapuolet. Kuristettava oli oletusti nainen ja kuristaja oletetusti mies.

Toksinen maskuliinisuus. Se on sana mitä heitämme ja käsittelemme Sälleissä paljon (kyllä tämä blogipostaus liittyy vielä Sälleihin :D). Tässä tapauksessa oli erittäin selkeä esimerkki (minun näkemyksen mukaan) juuri siitä.

Toksisella maskuliinisuudella (taas oman näkemyksen mukaan, parempaa selitystä etsikää viisaammalta) tarkoitan stereotypioita miten miehen pitäisi/kuuluisi tietää/käyttäytyä – jotka ovat usein negatiivisia.

Tässä tapauksessa sitä, että mies voi tarvittaessa käyttää väkivaltaa saadakseen haluamansa läpi. Muita esimerkkejä toksisesta maskuliinisuudesta: ”kyllä ny tosi miehen autoista pitää tietää”, ”ooksä joku hintti, kun et mee inttiin!?” tai ”jos mies itkee, hän on heikko” ( nää on hyvin kärjistettyjä esimerkkejä).

Ainakin itselleni olen kokenut, että Sällit ja teatteri taiteen harrastaminen on vähentänyt omaa toksista maskuliinisuutta. Itse olenkin kotoisin hyvin pienestä kunnasta, jossa (taas kerran, minun mielestäni) on helpompaa altistua toksiselle maskuliinisulle vanhemman arvomaailman omaavien ja/tai vähempien mies roolimallien takia.

Ihmiset joiden kanssa olen tehnyt teatteria sekä itse teatteri, on avannut, selkeyttänyt ja auttanut ymmärtämään fyysistä, sosiaalista ja henkistä puoltani.

Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt tutkimaan Sällien kanssa näitä puolia itsessäni. Ja siksi rohkaisen kaikkia aloittamaan teatteriharrastuksen.

Ette tule pettymään!