On taas blogivuoroni aika ja tähän on hyvä havahtua soveliaat tunti sekä viisikymmentä viisi minuuttia ennen kuolemalinjaa eli deadlinea. Aiheita miettiessä onkin soveliasta miettiä, mitä on viimeisen viikon aikana tullut tehneeksi.
Äkkiä tulikin laskeskeltua, monenako päivänä kuluneen viikon aikana olen ajatellut tätä maanmainiota teatteriryhmää, jota perejaatteessa tulisi ajatella vain kerran viikossa reenien merkeissä. Vastaus on, vähemmän yllättäen, päivittäin. Viimeisen viikon aikana päätimme varsin yllättäen uusintaesittää Pasit (toim. huom: varsin mainion hupailuesityksen), josta seurasikin melkoisenmoinen selvittely. Mikä on sovelias esityspäivä ja -aika, milloin esittäjät pääsevät ja milloin tilat on käytettävissä. Kuten tässä porukassa yleensä, asiat lutviutuivatkin vallan mainiosti.
Se vapaa-aika jonka minä ja monet muut uhraavat Sällien asioiden hoitamiseen vaikuttaa äkkiseltään ylimääräiseltä lisältä jo valmiiksi tursuavan työvuoren päälle. Se ei kuitenkaan ole sitä, sillä lopulta se antaa enemmän kuin ottaa niinä kaikkina maanmainioina mahdollisuuksina kehittyä ihmisenä ja teatterintekijänä.
Sälleissä tulee mietittyä myös omaa elämäänsä siinä missä omassa elämässään tulee mietittyä Sällejä.
Ne Pasien esitykset ovat muuten lauantaina 9. marraskuuta kello 14 ja 18 Tykin vanhassa salissa, Hallituskatu 32, Tampere. Mietit kuitenkin.
– Topi Pikkarainen
Kirjoittaja on ylpeästi tuntemamme aikakäsityksen tasoilla hyppivä oman elämänsä Urho Kekkonen, joka ei kaihda juoda kuutta kuppia kahvia aamun ensi tunteina tai päästää ilmoille huonoa puujalkavitsiä.
Sällit - Tampereen poikateatteri 