Sällit puskee kaikkein muidenkin tavoin hiljalleen mutta vakaasti kevättä kohti. Valo alkaa lisääntyä luokan 207:n ikkunan takana. Aika kuluu ja Sällit puurtavat.
Seuraavaksi aion kuitenkin käsitellä sitä, mitä Sälleissä oleminen voi merkitä teatterin ja taiteen harrastamisen ohella.
Kuten aiemmissa blogikirjoituksissa on useasti monen veljen suusta käynyt ilmi,
jokatiistainen istunto on itse kullekin eräänlainen terapeuttinen irtiotto kaikesta muusta teatterin merkeissä. Niin myös meikäläiselle. Silti tiistai-iltaan mahtuu muutakin kuin harjoituksia. Tiivis ryhmä ja loistava yhteishenki ovat luoneet mahdollisuuden toisenlaisellekin vapautumiselle. Sälleissä puhutaan ja kuunnellaan, jaetaan ilot ja surut, autetaan kaveria tai tässä tapauksessa veljeä hädässä. Sen lisäksi että tällainen ryhmädynamiikka ja suvaitsevaisuus on kiinteä osa ainakin omaa turvaverkkoani, se luo myös erinomaiset puitteet teatterin tekemiselle. Vuorovaikutus lavalla ja yhdessä esiintyminen edellyttää luottamusta ja toisen tuntemista, ja sitä totta vie löytyy meidän keskuudestamme. Siinä suhteessa Sällit ovat todella onnistuneet tavoitteessaan.
Tiivistetysti voidaan sanoa Sällien olevan tietynlainen veljeskunta, mosaiikki, joka kokoaa nipun erilaisia mutta yhtälailla mahtavia kölvejä yhteen yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi ja kiinnostuksen jakamiseksi. Treenejä usein edeltävä kulinarismipitoinen kanssakäyminen ja kuulumisten vaihtaminen on tärkeä osa perinteitämme, ja antaa jokaiselle tilaisuuden olla oma, avoin itsensä. Jokainen saa halutessaan olla kova tai herkkä, mitäpä väliä sillä olisi. Voin vain sanoa olevani vilpittömän kiitollinen siitä, että olen verraten lyhyessä ajassa päässyt näin kiinteäksi osaksi yhteisöä, jossa voimme löytää aivan uusia puolia itsestämme.
-Emil Kesseli
Sällit - Tampereen poikateatteri 