Tässä blogissa on nähty talven myötä kirjoituksia, joissa pääpaino on siinä, mitä Sällit merkitsevät itselle. Linjaa voidaan siis jatkaa vielä yhden toisen vuoden opiskelijan ja ensimmäisen vuoden sällin näkövinkkelistä.
Minulla ja suurimmalla osalla muistakin aktiivisälleistä alkoi nyt koeviikko. Minulla ei paljoa ole tapana stressata asioita, mutta koeviikko luo aina tietynlaisen paineen arkeen. Osaanko ja riitänkö? Olen syksyn ja talven aikana havainnut, että keskiviikkoaamuna kello 8.20 alkava koe kurmuuttaa ihmismieltä etenkin tiistai-iltana, mistäköhän tuo mahtaneekaan johtua…
Normaalitilanteessa käyttäisin tuon nimenomaisen tiistai-illan raivokkaaseen opiskeluun tai vähintään sen yrittämiseen. Nyt en kuitenkaan sitä ole tehnyt. Iltapäivällä koulun päättyessä haen useimmiten jotakin purtavaa, keitän kahvit ja juttelen muiden veljien kanssa ennen reenejä. Saatan samalla silmäillä koealuetta ja nauraa pienen epätoivoisen naurun mielessäni seuraavan päivän koettelemuksille, kun en ole vieläkään oppinut valmistautumaan hyvissä ajoin kokeeseen. Kun kello lyö puoli kuutta, siirrytään harjoitustilaan ja keskitytään siihen, mitä tehdään, eikä siihen mitä tapahtuu huomenna tai edes myöhemmin. Reenien jälkeen kotiin päästyäni en fyysisesti enkä henkisesti jaksa enää alkaa lukemaan yötä vasten kokeeseen.
Kävi seuraavana päivänä sitten kuin kävi, niin aina jälkikäteen olen ajatellut, kuinka hyvä on pitää kiireisen arjen keskellä edes se yksi ilta jolloin voi rauhoittua. Rauhoittuminen ja Sällit kuulostaa äkkiseltään kummalliselta yhdistelmältä, mutta todellisuudessa tuo on totta. Aina tiistai-iltaisin voi kokea, että muusta ei tarvitse välittää kuin siitä mitä tekee juuri silloin. Silloin juuri se mitä teet, mitä olet ja mihin pystyt, r i i t t ä ä .
Tämä edellä mainittu esimerkki on vain yksi siitä, miten tärkeänä osana omaa arkea ja jaksamista voi yksittäinen, verraten varsin vähän aikaa vievä harrastus olla. Siksi olen kiitollinen siitä, että tähän ryhmään hortoilin.
-Topi Pikkarainen
Sällit - Tampereen poikateatteri 