Vähän yli kaksi kuukautta sitten astuin ensimmäistä kertaa elämässäni mukaan porukkaan, jossa voidaan oikeasti sanoa että täällä tehdään teatteria. Yläasteen IT-tunnit ja samaisessa laitoksessa valmistettu musikaali olivat siihen mennessä olleet sitä minkä käsitin teatteriksi. Olin aika väärässä.
Edellisessä postauksissa sivuttiin fyysistä teatteria, joka on vieläkin mulle melko vieras käsite. Kun ohjaajamme sanoi ensimmäisissä harjoituksissa, että ei enää vedä viivaa tanssin ja teatterin väliin olin lievästi sanottuna hämmästynyt. Tulinko tanssimaan tänne? Eikö me leikitäkkään jotain improleikkejä? Nyt kun olen alle puolen kauden verran ollut viikoittain mm. rysähtelemässä dubstepin tahtiin lattialle, maannut lattialla samalla kun yhteispainoltaan henkilöautoon verrattava mies/poikajoukko juoksee ylitse sekä punnertanut kymmen kertaa ainoastaan sen takia että pokka pettää, niin voin sanoa että improleikit vievät kakkossijan ja tanssipelko on unohtunut. Gridit, diagonaalit, nolla, huono huumori ja vaaralliset lattialistat ovat myös tulleet äsken mainittujen fyysisen teatterin harjoitusten kautta tutuiksi. Olen myös tosi iloinen siitä, kuinka avoimesti uudet otetaan ryhmään vastaan.
Ja nyt siitä spektaakkelista jota kannattaa odottaa. Hommaa on edelleen ihan hulluna mutta samaten on tullut myös edistystä. Kohtausten runkoja on kasassa jo pari, tarina on päätetty jo hyvän aikaa sitten ja loistavia ideoita tulee jatkuvasti joka suunnasta. Konkreettisena esimerkkinä huimasta edistymistahdista esim. se kun olet vajaan tunnin kävellyt tilassa, tervehtinyt muita tylsistyneenä ja sen jälkeen kaatuillut, saanut kuvitteellisia vammoja sekä säpsähdellyt ns. unesta. Sitten, tämän kaiken jälkeen Jyri, ohjaajamme, sanoo että meillä on tässä kaksi kohtausrunkoa valmiina. Se jos mikä on palkitsevaa.
Tätä tajunnanvirtaa kirjoittaessa tulee mieleen, että koko Sällien konseptia on todella vaikea selittää. Se on niin erilainen, ja hyvä niin. Yksi asia on kuitenkin (edelleen) helppo todeta koko ryhmän puolesta: Lopputulosta kannattaa tulla katsomaan.
Aapo Savisaari
Sällit - Tampereen poikateatteri 