Vaikka oman menneisyyden läpikäyminen on äärimmilleen vietynä kärsimystä ja pahaa oloa, niin sieltä kuitenkin löytyvät kootut vastaukset ja selitykset. Kaikki se mikä muovasi nykyisyytemme sisällön, halusimme tai emme.

Eihän elämä itsessään ole kenellekään helppoa. Etenkää nyt, kun tarkastellaan asiaa maailmanlaajuisen hengitystieinfektion kontekstissa. Elon kurjuus on poikkeusoloissa näyttäytynyt kaikille, ja tämä on toki yhdistänyt ihmisiä. Yhtenäinen uhka, yhtenäiset kansat ja niin edelleen. Ei ole väärin pyrkiä säilyttämään edes jonkinasteinen myönteisyys kaiken keskellä. Ei sillä, että se olisi aina helppoa.

Omiin vuosiini Sälleissä tulee koko ajan enemmän ajallista etäisyyttä. Sälliys, tuo onnellinen sosiologinen status, tarkoittaa omalla kohdallani lähinnä muistoja tätä nykyä. Se on luonnollisestikin sääli, mutta vajaa parikymppisen nuoren miehen elämässä tapahtuvat siirtymäriitit ja velvoitteet (armeija, jatko-opinnot, omilleen muutto) eivät jätä tilaa kaikelle. Mutta aina ei ole kyse yksinomaan tästä hetkestä, sillä loppujen lopuksi ihmisiä tuuppii elämän polulla eteenpäin heidän menneisyytensä. Sällit on osa minun menneisyyttäni, muistojen luoja ja elämäniloksi kutsutun lepttavan liekin vankka ylläpitäjä.

Minun on toisinaan aika paha olla. Niin kuin varmasti monella muulla myös. Oman elämän kynnyksellä seisomiseen liittyy horjumista. Kun elämä kaiken järjen mukaan on vielä edessä, tulisi sen kai näyttäytyä 19-vuotiaalle innostavana ja positiivisena. Silti kädet taskussa kulkiessani ja pääni ryteikössä vaeltaessani mietin ajoittain, kuinka ihmeessä niin moni asia on täyttä paskaa? Miksen voi olla kuin muut, miksi maailma tulee luokseni juuri tässä olomuodossa, milloin alkaa taas tapahtua? Mikä tämä rangaistus on?

Viimeisin kysyvään muotoon kirjoittamani lause henkii egoismia. Hetkeksi sitä unohtaa, miten monta muutakin ajoittain tai useamminkin henkistä pahoinvointia tuntevaa ihmistä onkaan olemassa. Heistä monet eivät edes osaa tai pysty ilmaisemaan sitä. Tämän tekstin kirjoittaminen sai allekirjoittaneen tuntemaan täsmälleen samaa jännitystä kuin esityksessä lavalle mentäessä. Jännitys, joka syntyy kun näyttäydyt ihmisille jonain uutena.

Olisi hyvin väärin, jos tämä teksti ei valottaisi Sällejä enempää kuin mitä tähän mennessä olen tehnyt. Kaikki rakastavat onnellisia loppuja. Varoitan silti jo tässä vaiheessa lukijoita siitä, että tämä tarina ei pääty mihinkään keisari Palpatinen eeppiseen nujertumiseen oman oppipojan käsissä saati sitten elokuvan romanttisen kliimaksin muodostamaan suudelmaan. Eikä se pääty oikeastaan mihinkään koska no, elämäni on vielä kesken ja tarkoituksena olisi jatkaa sitä. Mutta voin tarjota valoa ja myönteisyyttä tekstin loppuun koska Sällit.

Veri pakkautuu reisiin, kurkkuun nousee emotionaalinen pala ja peilistä katsoo takaisin joku, jonka leuassa itävistä parranhaivenista huolimatta kyseenalaistaa itseään. Onko hän oikeasti valmis näkemään itsensä aikuisena miehenä?

Ja sitten on Tampereelle keskittynyt poikaporukka, yhteisö, veljeskunta. Samaan myönteiseen kokonaisuuteen nivoutuvat ystävyys, lämpö, luottamus, nauru, totaalisen epäkorrekti huumori, suvaitsevaisuus, yhteiset riennot ja siihen liittyvät hillittömät lieveilmiöt, joiden erittely tässä yhteydessä saisi paitsi tekstin rönsyilemään liiaksi, myös tuhoamaan viimeisen positiivisen mielikuvan meistä kiltteinä naapurin poikina. Vitsit sikseen, lukija ymmrätänee että meillä on ollut ja on keskenämme aika hauskaa. Päällimmäinen kokemus on tietenkin yhteisön suoma turva. Se hukuttaa alleen asioita, joita ei tule ikävä. Ahdistus on niistä yksi. Se nujertuu veljien muodostaman miesylivoiman edessä.

Elämäni rullaa eteenpäin ja voin todeta, että silti lukuisat menneessä syntyneet hyvät asiat ovat jäljellä – olen yhä jäsen ainakin kolmessa Sällien WhatsApp-ryhmässä. Ja lisäksi en ole yksin. Jokainen kelvollinen iltasatu pitää sisällään moraalisen opetuksen, eikä kaavaa ole syytä rikkoa nytkään. Ystävät on syytä pitää lähellä, sillä paskatkin hetket muuttuvat jälkeenpäin, jollei hyviksi, niin ainakin hauskoiksi. Me Sällit seisomme toistemme takana aina ja luotamme sokean optimistisesti siihen, että kyllä firmalla yhä on rahaa.

Se on järkevää.

-Emil Kesseli

”Kirjoittaja on TYK-alumni ja yhteiskuntatieteiden ylioppilas, joka haluaa varauksetta toivottaa kaikki tervetulleeksi messiin”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.