Illalla luit minulle tarinoita

Illalla luit minulle tarinoita. Sellaisia missä on aina joku opetus, jotta minusta tulisi
parempi ihminen. En ikinä tajunnut niitä, mutta kuuntelin silti. Pitäisitkö minusta
huolen? Lukisitko niitä minulle uudelleen, jos en ymmärrä? Minä lupasin olla
kanssasi maailman loppuun asti, mutta maailman lopun jälkeen lupauksen tulkinta
kävikin ongelmalliseksi. Onnettomasti yritimme, mutta emme puhu samaa kieltä. Mä
tuun täältä, sä tuut sieltä.

Ja samalla suuret rahvaat miehet käskevät mitä tehdä, vaikka vastaus onkin aina
ollut käsillänne. He vaan päättävät piilottaa sen, koska emme muka ole sen
“arvoisia”. Heitä on kymmenkunta, ja heillä on kaikilla kolme silmää. Tuijottavat
sanattomina huoneeni seinillä, ilmeettöminä valamiehinä. Yritin kerran puhua heille,
mutta he eivät vastanneet. Ehkä koska en ole ikinä ollut kauhean hyvä puhumaan,
tai koska heillä ei ole suuta. He osasivat ainoastaan vastata yhteen kysymykseen.
Kenellä heistä on lahkeessa isoin muna. Tai kana. Ainoastaan kukko tietää.

Arvostelen sinua, vaikka aivokemiamme ovat lähes identtiset. Elämme tulevaisuuden
itsemme muistoissa, mutta silti sinun muistosi ovat paskemmat kuin minun. Joskus
tajuan, etten ole yhtään sitä parempi, mutta se tapahtuu vain harvoin. Taivaassa
kimmeltää toivon sana. Ei enää, päätin laittaa sen pois päältä. Se häiritsi, eikä sillä
ollut mitään tärkeää sanottavaa. Pitäisitkö minusta huolen, jos sammuttaisin kaiken?
Voisin tämän kaiken tiivistää yhteen lauseeseen, mutta jotain jää aina sanomatta.

Haluaisin jättää sinulle lahjan. Sinun arvoisesi lahjan. Sellaisen, mikä kulkee
mukanasi, ja muistat minut aina kun pitelet sitä hellästi. Se särkyy helposti, jos sitä
pistää neulalla tai tiputtaa maahan. Se on suunnitelmallista, otettu suoraan mallista.
Toivottavasti ei liian kallista. Tai laskennallista, ei ainakaan verrannollista. Jätän sen
lahjan sinulle tähän, voit ottaa sen tai jättää sen siihen lojumaan. Sen nimi on
“Pandoran laatikko”. Sillä on kaksi päätä, toinen edessä ja toinen takana. Toiseen on
nidottu solmu, ettei sen sisällä oleva neste pääse karkaamaan. Täytin sen hanan
luona, ja sitten etsin jonkun osaavan vanhemman, joka sitoi Pandoran laatikon kiinni.
Se on minulle tärkeä, enkä halua sen menevän rikki. Jätän sen nyt tähän. Pidä siitä
hyvää huolta. Ole hyvä.

-Tuukka Mäkinen

”Kirjoittaja on kohta päässyt lukion puolesta eroon siitä, mikä on piinannut häntä viimeiset
kaksitoista vuotta. Matematiikan opiskelemisen sijaan hän käytti aikansa tyhmästi ja kirjoitti
tämän. Suurena inspiraationa Mikko Sarvanne.”