Planeettojen kierto

(Huom: Prosenttiluvut, mitä tässä teoksessa ilmoitetaan, ovat ainoastaan pikaisten alustavien skannauksien pyöristettyjä tuloksia. Nämä luvut voivat hyvinkin muuttua, kun pääsemme kunnolla tutkimaan kohteita.)

26.6.2289

Avaruuden ainoat valot, nuo tähdet. Niiden loiste osuu vain minuun ja alukseeni. Visiiriini on lisätty aurinkolasimainen kerros, joka estää häikäsyä. Alukseni takaosassa on vaurio moottorin yhdessä johdossa, ja jouduin tänne tyhjyyteen korjauspuuhiin. Jos en tee sitä nyt, moottori poksahtaa kuten lautanen pyykinpesukoneessa, ja jään tänne ahdistavaan pimeyteen yksin. Pihdeillä pidän sitä johtoa paikallaan, kun hitaasti ja varmasti liitän sen takaisin paikalle ja hitsaan liitoksen päälle suojalevyn. Onneksi homma oli näin helppo.

Puvustani ulospääsy on vapauttavaa. Se tunne, kun keho tuntuu niin ilmavalta, ja henkeä ei ahdista tai luut kalise kuin hampaat kylmässä ilmassa. Se tunne, on parempi kuin orgasmi, mutta toisaalta, en ole tyydyttänyt itseäni tai tanssinut paholaisen tangoa moniin kuukausiin, joten en muista hyvin, miltä se edes tuntuu.

Aluksen ohjainten edessä istuminen on mukavaa. Tästä suuresta kupoli ikkunastani näen kaikkialle eteeni, ja tarvittaessa yhdellä napin painalluksella kamerat näyttävät aluksen kyljet ja selustan. Alus on tyhjä, kuten se on ollut melkein matkani alusta asti. Siihen olen tottunut. Vanhat tallenteet sarjoista, monet sadat sudoku vihot ja tämä päiväkirja pitää mieleni terveenä.

Ikkunasta näkyy, kuinka tähtisumu luo taustakuvan tälle tyhjiölle, ja pienen pieniä asteroideja leijailee muutaman kilometrin päässä. Ja uljaimpina kaikista, kaksi pienemmän skaalan planeettaa: Toinen turkoosi, toinen keltainen ja musta.

Keltaiselle on nimeksi annettu Avus. Syytä en tiedä. Vaikka se ensisilmäyksellä ei siltä näytä, planeetta on oikeasti 48 % nestettä. Se musta väri on nestettä, ja aiemman skannauksen avulla tiedämme, että se ei ole öljyä, (selittänee miksi USA lopetti planeetan tutkimisen) vaan se on vettä, mihin on sekoittunut suuria määriä mangaania, hapettunutta magnesiumia  sekä rautaa maaperästä. Maaperästä emme hirveästi muuta tiedäkään, paitsi että päältä päin planeettaa peittää tiheä hiekkamainen kerros rikkiä, mikä aiheuttaa keltaisen värin. Rikkiä esiintyy maaperässä yli 50 %, ja suurin osa tästä esiintyy vielä pinnalla. Planeetta on myös hieman ontto, mutta harmiksi ydin ei ole ulkoa näkyvissä. En ole varma miten planeetta pysyy kasassa. Ja vielä oudompaa on, että siellä on havaittu pieniä elämän jälkiä, mutta kaurakeksini eivät ole minua auttaneet keksimään miten se on mahdollista.

Turkoosia planeetta on kutsuttu Jadeksi, jadeliaani kasvien mukaan niiden samankaltaisen värin takia. Tämä planeetta onkin 91 % vettä, mutta suurimmaksi osaksi vettä yltää vain noin 70m syvyyteen. Mutta on yksi laaja ja syvä kohta. Siellä vesi voi yltää 1200m syvyyteen, mutta on hyvinkin todennäköistä, että se johtaa vielä syvemmälle. Tässä vedessä esiintyy paikoin vismuttia, mutta ei paljon. Suurin osa tästä alkuaineesta esiintyykin planeetan harvoilla saarilla. Joskus muutama saarista hohtaa sateenkaaren värisinä vismutin takia. Loput näistä saarista on pinnalta koostumukseltaan 50 % antimonia, 15 % telluuria, 14% jodia, 11 % tinaa ja loput 10 % indiumia. Nämä ovat kuitenkin ainoastaan saarien koostumukset, loppua planeetan maaperästä emme tiedä. Nämä edellämainitut aineet ovat todennäköisesti saapuneet asteroidisateiden myötä. Vesi taas tällä planeetalla on todennäköisesti ilmestynyt paljon aikaisemmin.

Näitä kahta planeettaa pitää tutkia enemmän. Siksi olen täällä. Meitä oli seurue, mutta muut saivat pahoja vahinkoja jo matkan alussa, ja jäin yksin. Apujoukot saapuvat vasta noin 5 kuukauden päästä. Polttoainetta ja ruokaa minulla on vuoden edestä. Tarvitsen todella paljon sitä rahaa, mitä tästä hommasta tienaa, joten lähden yksin tutkimaan näitä palloja. Avuksesta tiedetään vähemmän, joten matkaan sinne ensin. Tästä se alkaa. Toivottavasti ei tuuli sentään ulvo esinahan alla siellä. Kirjoitan matkani ylös tähän päiväkirjaan, mutta minä en ole mikä tahansa neropatti.

”Läps läps läpsytti hylje ja läpsytti masua”

Juho Pennanen