Seuraavat asiat perustuvat tositapahtumiin:
Ismo Alanko
Tai jotain siihen suuntaan.
Elämäni ei ole nähnyt samanlaista onnen hetkeä, kuin se, kun kuulin takaani äänen ”Hei Veeti, mikä Ismon levy kannattais kuunnella”
On harvoja asioita, josta voisin puhua loputtomiin, itseasiassa niitä on vain yksi, ja se sattuu olemaan Ismo Alanko. En kuitenkaan ole päässyt puhumaan siitä paljoakaan, oikeastaan olen yrittänyt koko elämäni roiskia vettä palavan rakkauteni päälle.
Siinä vaiheessa, kun koulussa alettiin vertailemaan vaatetyylejä ja muita mieltymyksiä, ei pikku Veetin palavaa intohimoa ymmärtänyt kukaan. Harva edes oli kuullut tästä oudosta ”Ismosta”, joka tekee niin omituista musiikkia, että eihän sitä kenenkään sietäisi kuunnella.
Ei siis jäänyt pikku Veetille muita vaihtoehtoja kuin työntää rakkautensa Ismo Alankoa kohtaan mielen perukoille, josta se kaivettaisiin niinä elämän herkimpinä hetkinä. Samaan tapaan kuin piilotettu pornolehti kaivetaan kiihkeänä patjan alta yön pikkutunteina, kuunteli pikku Veeti Ismo Alankoa turvassa itseltään ja koko maailmalta.
Vuosia kuluu ja tuskimpa Veeti enää muistaa sitä Ismoa jota niin rakasti. Hän menee lukioon ja löytää itsensä musiikinluokasta. Musiikinkurssi oli Veetin lempipuuhaa. Tulevasta tietämättömänä hän laittaa vahvistimen päälle ja alkaa soittelemaan kitaraa. Sitten, aivan yhtäkkiä, luokkaan astuu bänditoveri päällään…
voiko se olla…
ei, ei se ole mahdollista…
silmäni eivät valehtele, se tosiaan on…
Bänditoveri astelee luokkaan päällän paita, jossa lukee ”Vittu kun vituttaa”
Veetin koko maailmankäsitys muuttuu kertaheitosta, muistot palaavat, vanha rakkaus, joka ei kai ikinä kadonnutkaan leimahtaa rinnassa tulisempana kuin koskaan. ”Joku m-muukin kuuntelee Ismo Alankoa. E-en ollut ainoa. Vika ei siis ollut ikinä minussa. Ehkä minä sittenkin voin rakastaa ylepänä ja avoimesti Ismo Alankoa ja hänen taidettaan.”
Tuumi Veeti ja jatkoi kitaran soittelua, pieni hymynkare huulillaan.
”Tämä sälli tykkää seikkailla, sekä fyysisesti, että oman päänsä sisällä. Molemmista löytyy aina silloin tällöin aarteita… tai mörköjä.”
Veeti ”Nosto” Kurki
Sällit - Tampereen poikateatteri 