Blogi

Koti itsessään

Katkelma Mawlana Rumin ghazalista Maailmoiden kynnyksellä: Raskas on unesi taivaankannen kierrosta tullut pidä huoli elämästä ——–kevein jaloin se juoksee pois varo raskasta unta! — Sydän, kulje sydänten valtiaan luo ystävä kulje ystävän luo havahdu, vartija ——–eihän vartijan sovi nukkua. On samaan aikaan niin epäluonnollisen oloista, mutta silti loogista, että yksittäinen, elottomana pidetty paikka voi punoutua […]

Read more "Koti itsessään"

Palaan puoliväliin

Elän välimaastossa, harmaalla alueellaToinen jalka aina viivan toisella puolellaJa toinen juurrettuna paikallaan toisella Velttona keikun puolien välilläKuin pieni kalastusvene merelläAuringonlaskun sekä myrskyn äärellä Amatöörinä ohjaan venettä rajallaAtlantin ja Tyynen valtameren välisellä saumallaEpätoivoisesti pidän itseni pinnalla Aallot ajavat minut karilleMyrskyn puolelleYksinäiselle alueelle En osaa pistää aaltoja vastaanKadotan itseni kivien sekaanTietämättömänä veneeni upotan Katson, kun aurinko laskee […]

Read more "Palaan puoliväliin"

pErUnA

Peruna… Se maukas, ihana, taivaallinen jumalan luomus. Peruna. PErUnnA? Maassa kasvaa, mut lopulta ruuaks muuttuu. Elämämme ilo, ihme, pelastus. Miten? Mut, miten? Kuinkas ollakkaan. Sellainen olemus. Hieno, kaunis, pyöreä muoto mut ehk kuiteskin suikulan muotoinen. Miltein säkelmöivä. Peruna. Ilman perunaa ei olisi elämää. Peruna tuo elämän!! pErUnA. Perunalla on lukuisia eri lajikkeita. On pyöreitä, muhkuraisia, […]

Read more "pErUnA"

Sällien kokoonpano 2025 kevät

Keitäs Sälleissä onkaan tällä kaudella nähty? Oiva Vellonen ”Anteeks, mitä piti tehdä” Oskari ”Tippuri” Harsia ”The boy who fell” Aapeli ”Kaapeli” Rohunen ”Sulla palaa hermo, mulla palaa spliffi” Elias Eironen ”Oonks mä ikinä sanonu mitään hauskaa?” Lukas ”Lukas 2.0” Niemi ”Eikun siis se toinen Lukas” Lukas Tammisto ”Minä olen Lukas” Knuut Sipilä ”Luurankoni sujahtaa kohta […]

Read more "Sällien kokoonpano 2025 kevät"

Karhut iltanuotiolla

Pimee on taivas  Melkein on jo täysikuu  karvat haalistuu.  — Kuusi karhua  Kuusten alla nuotiol’  Lämmössä ne on’  — Karhujen juhla  Vaan ei oo karhujuhla  Kun ei tarvi kuoll’  ——— Kontiot kannoil’  Kun karhunmetsästäjä  Kruunuu ihannoi  — Kontiot kannoil’  Kun pyytäjän yllätti  Metsän kuomat noi  — Kontiot kannoil’  Nuotiolla lihaa syö  Saalistajan ton  ——— Kaikill’ […]

Read more "Karhut iltanuotiolla"

Adrenaliini

Harva asia on yhtä kaunis, kun polku. Harvakseltaan juuria, tamppaantunut askeleista aika tasaiseksi, sopiva alamäki ja ajoittaisia jyrkkiä korkeuden muutoksia. Sitä pyörällä alas reilusti kovempaa, kun oikeesti kannattais. Kaikki muu sulkeutuu ulos ja jäljelle jää tasapainoaisti ja ohut kaista polkua edessä. Kaikki muu lakkaa. Adrenaliini, dopamiini ja oksitosiini virtaa, kun koitat pysyä pystyssä tietäen, että […]

Read more "Adrenaliini"

Palapelin palaset

Viime ajat on ollu kaikkea siellä sun täällä, lattiassa ja katossa unohtamatta seiniä. Hakeudun kaikkialle, teen kaikkee kaikkialla, yritän parhaani pysyä ihmisten ilmoilla, tuntea muita ja tutustua. En tykkää olla kotona. Tuntuu että rikkoutunut perhe estää minuu tekemästä monia asioita, sanomasta ja ilmaista ajatuksiani, joten pakotan itseni muiden yli tässä talossa. Riitelen äidin kanssa, en […]

Read more "Palapelin palaset"

Lurkin värinen pinaattikeitto

Heipsan, Roope Keski-Korpela ei tykkää pinaattikeitosta, tai ei ainakaan tykännyt 28 päivä lokakuuta vuonna 2020, jolloin hänen blogiosuutensa tähän samaiseen blogiin, mihin nyt kirjoitan, julkaistiin. Selaillessani vanhoja blogitekstejä inspiraation haussa, huomasin otsikon “Pinaattikeitto ja kananmuna”, ja tiesin, että se minun piti lukea. Enpäs arvannutkaan mitä oli luvassa. Iljettäviä, katalia ja karmeita sanoja pinaattikeitosta, joita en […]

Read more "Lurkin värinen pinaattikeitto"

Memento mori (ja munkki)

En yhtään keksi mistä kirjottaa ja aika meinaa loppua kesken. Niin tai ehkä kirjotan just siitä. Memento mori tai jotain.Haluaisin oppia elämään enemmän hetkessä ja lopettaa kuoleman pelkäämisen. Se tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta nyt vielä elän ja hengitän tässä, juuri nyt. Tietyllä tapaa tuntuu turvalliselta aatella kaikki elämän kannalta jo valmiiksi, mutta samaan […]

Read more "Memento mori (ja munkki)"

En tiedä

Näen silmäni, korvani, nenäni ja suuni, mutta ne eivät tunnu todellisilta. En halua ajatella niin mutta se on välttämätöntä minulle. Minulla on jokin tarve aina pohtia kaikki läpikotaisin, kunnes niissä ei ole enää pohdittavaa. Vuodatan tietämättömänä tunteeni paperille, toivoen että kaikki selvenisi, mutta niin ei ikinä käy. Kaikki on selvää vain silloin kun vähiten osaat […]

Read more "En tiedä"