On kylmä. Kiristät askeliasi, loikkaat viimeisen rapun yli ja astut aseman eteiseen. Kaivat taskustasi puhelimen, josta luetutat qr-koodin laitteelle. Ovi aukeaa ja pääset asemalle suojaan tuulelta ja tuiskulta. Joku toinen matkalla oleva ehkä vilkaisee sinua päin, mutta asemalla on silti hiljaista, harvoin kukaan edes puhuu. Aika on pysähtynyt, tai ainakin iso kello infonäyttöjen yllä on.
Pieksämäen asema on varmaan kuollein laatuaan, ainakin niistä asemista, joilla olen itse vieraillut. Eihän siinä mitään, ihmekkös tuo, Pieksämäki ei ole kummoinen risteysasema. Vaihtajia lähtee lähinnä Oulun tai Helsingin suuntaan. Asema on silti koruton. Siellä on pitkät puiset penkit, joihin on kaiverrettu sitä sun tätä, ja ikkunat jotka tuntuu vetävän. “Ei oo nakkikioskia, ei kahvilaa, ei ravintolaa, vain asemaa”. Kuva pysynyt melkein samanlaisena vuodesta 1983, aasialainen ravintola nykyään lisäks taitaa olla. Ei sielläkään kyllä ruuhkaa oo näkyny, tiiä oonko ikinä nähny siellä ketään. Toisaalta mitä sitä nyt turhilla pröystäilemään, sisälle pääsee lämmittelemään ja infotaulusta näkee millon menee juna kotiin päin ja vessatkin löytyy! Maksulliset kylläkin, ja sinne pitää soittamalla maksaa. Varmaan ottais päähän jos liittymä estäis maksulliset puhelut… Niin ja aseman ovet on lukittuna vandaalien pelossa, eli jos ei ole voimassa olevaa junalippua…
Keskimääräinen odotus asemalla on puolesta tunnista tuntiin. Aika kuluu hitaasti ja vielä hitaammin kun junat tuppaa myöhästelemään. Ja sitten se kello. Mä en tosiaankaan tiiän kuinka kauan se on ollut käymättä. 25.2 viime vuonna mä sen huomasin. Viimeks kun kävin se oli edelleen jämähtäneenä paikoilleen. Oon taas piakkoin matkaamassa kotiin, voin tarkistaa tilanteen. Tuskin sitä kyllä kukaan on korjannut, kuuluu varmaan sen aseman estetiikkaan tai jotain.
Pieksämäeltä Mikkeliin menee noin 40 minuuttia, mutta riippuen kiireestä ja aikatauluongelmista sen voi kiriä puoleen tuntiin. Siinä matkalla voi ikkunasta nähdä mun kotitalon ja metsän jossa penskana leikin. Ja sitten Mikkelin asema on taas oma tarinansa…
“tämä kääpiö laittaa selfien isälleen aina ollessaan pieksämäen asemalla”
Noe “neo noe mikä vittu sä ootkaan” Linnala
Sällit - Tampereen poikateatteri 