Heräsin torakkana tyhjän kaksion nurkasta
Talven tunsi sisällä, ulkona oli pakkasta
En muista tehneeni mitään uljasta
ㅤ
Ihoni oli kovettunut kuoreksi
Kaksi jalkaani muuttunut kuudeksi
Makuuhuoneeni joksikin uudeksi
ㅤ
Kevyitä raajoja oli hankala tuntea
Rahiseva kuori oli ontto ja kaikuva
Pölyinen valko-lattia muistutti hankea
ㅤ
Pysyin paikallaan
ㅤ
Seuraavana talvena heräsin uudesta nurkasta
Huomattavasti pienemmästä huoneesta
Kylmyyden ja auringonpaisteen seasta
ㅤ
Suuri ikkuna valaisi vieraat kahdeksan jalkaa
Sekä seitti-pedin vaaelanharmaan
En ole ollut niin kaukana maasta koskaan
ㅤ
Yhtäkkiä minut kaapattiin
Lasin ja seinän väliin vangittiin
Ikkunasta ulos heitettiin
ㅤ
Jäädyin kuoliaaksi
ㅤ
Havahduin kahden ikkunan välistä
Hyvin tunkkaisesta, mutta valoisasta käytävästä
Jonka lattian peitti noin seitsemäntoista kärpästä
ㅤ
Kiipesin lasia pitkin kohti valoa
Löysinkin tieni ulos, se oli täysi sattuma
Vähillä voimilla lensin päin kattoa
ㅤ
Tartuin jälleen kuudella jalalla tapettiin
En tiedä pääsenkö koskaan takaisin kotiin
Totuttelin itseni hiljaa asunnon maisemiin
ㅤ
Jäin siihen asumaan
”Kirjoittaja ei oikein pidä ötököistä, mutta antaa sen olla tällä kertaa”
Kassu ”Kassi” Kankus
Sällit - Tampereen poikateatteri 