Pimee on taivas 

Melkein on jo täysikuu 

karvat haalistuu. 

Kuusi karhua 

Kuusten alla nuotiol’ 

Lämmössä ne on’ 

Karhujen juhla 

Vaan ei oo karhujuhla 

Kun ei tarvi kuoll’ 

———

Kontiot kannoil’ 

Kun karhunmetsästäjä 

Kruunuu ihannoi 

Kontiot kannoil’ 

Kun pyytäjän yllätti 

Metsän kuomat noi 

Kontiot kannoil’ 

Nuotiolla lihaa syö 

Saalistajan ton 

———

Kaikill’ karhuilla 

luita on haudattuina 

jossain kaukana 

———

Yksi karhuista 

Kerran kiipes sopraanoon 

Tippui tenoriin 

Toinen karhuista 

Oman perheen jätti taa 

Uudes’ matkustaa 

Kolmas karhuista 

Kaiken tunteen menetti 

Apeus vain jäi 

Neljäs karhuista 

Suhteen vaikeen muistaen 

Vaikeroi jälleen 

Viides karhuista 

Virren veisaa tunteistaan 

Itseilmaisun 

Kuudes karhuista 

Sai hän ryhmään tullessaan  

Alun arastaa  

Seitsemäs karhu 

Ajan jääden lähti vaan 

Muiston jätti taa 

———

Karhut juhliessaan vaan  

Omat haudat unohtaa 

Yhdess’ olla saa 

Naurut lunastaa 

Lehden lennellen taivaal’ 

”Tämä yksilö  

Tekee vielä onneaan 

Tai-teen uraa toist”  

Vertti Torvikoski

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.