Tässä on viime aikoina vitsailtu Tampereen sinkkuteatteri Sälleistä ja vaikka hauska juttu onkin, se pisti mut tosiaan kunnolla miettimään nykyajan seurustelukäytäntöjä. Mikä siinä parisuhteessa kiehtoo niin paljon, että riskeerataan niinkin paljonkin sen eteen.
Itse olen ainakin aika hyvin löytänyt itselle täysin sopivan rytmin, jossa työstän itseäni paremmaksi päivä päivältä, onnistuen vaihtelevasti. Mutta yleisellä tasolla mun on vaikea ymmärtää pakkomiellettä parisuhteiden kanssa, miksi se on monelle niin tärkeä juttu. Kyllähän muiden hyväksyntä on kaikille tärkeää, ihminen on sosiaalinen eläin. Niin se on itsellekin, mutta samalla en näe pakkoa saada toista ihmistä hyväksymään mua ihmisenä, mieluummin teen sen itse ensin.
Onhan tietysti totta, että oma tilanne ei ole kaikilla sama, itsellä menee suurin osa asioista varsin hyvin, ja monella tilanne voi olla erilainen. Mutta toinen hyvä asia huomioida on juurikin se, että näissä itsetunnon alapisteissä helpoiten ajautuu suhteisiin mistä voi olla huomattavasti enemmän haittaa kun hyötyä.
Sitten vielä sekin, mistä jouduin vakuuttelemaan kanssaopiskelijaa vanhojenjatkoilla, on se, että se on paljolti tuurista kiinni. Vakuutella piti esimerkiksi siitä, että kyseinen ihminen ei itse ole se ongelma, miksi parisuhdetta ei ole, harvoin se onkaan. Jos ei ikinä käy ihmisten ilmoilla tai on muuten vaan huomattavan epämiellyttävä persoona (mitä harva oikeasti on), voi ne vaikuttaa asiaan, mutta usein se on sattumalta. Monilla kerroilla sattumakohtaamiset ovat luonnollisempia ja terveellisempiä kuin pakotetut hyväksynnänhaut.
Eli siis tiivistyksenä copeen huolella siitä, että tässä nyt sinkkuna ollaan, mutta ainakin tyytyväisinä itseeni (cope). Ja se että turha miettiä mikä on ongelma, miksi ei ole ketään vierellä, ei sitä tiedä. Elämällä on tapana selvittää se ajan kanssa, joskus arvaamattomilla tavoilla ja myös joskus huonojen kiertoreittien kera, mutta sellaista se elämä melkein aina on.
Konsta Kanto
Kirjoittajaa kirjoitushetkellä voisi kuvailla sanoin coping, seething ja malding
Sällit - Tampereen poikateatteri 