Tietäjät tietävät paremmin, mutta lyhyesti Pasit on Sällien tekemä näytelmä ja
tietääkseni eniten esitetty sellainen. Sillä on eräänlainen legendan maine ja sitä referoidaan aina silloin tällöin poikain keskuudessa. Olen itsekin oppinut heittämään joitain referenssejä tuosta teoksesta, vaikka en ole siinä itse näytellyt tai varsinaisesti edes livenä nähnyt. Mutta pakkohan menneiden aikojen poikien teosta ihastella, vaikka siinä ei aina tunnu olevan päätä eikä häntää. Se oli aina Pasit. Sällit olivat Pasit, vaikka sällit olivat vaihtuneet.
Nyt Sälleillä on RoTiRi. Tarina niin lavalla kuin sen ulkopuolella, jossa olen saanut olla mukana. Sitä oli ilo tehdä, vaikka päivät olivat silloin tällöin pitkiä ja lavalla kuuma. Se oli jotain mikä kuului minulle. Vaikka ei olekaan niin menestynyt, niin se on minun Pasit. Vaikka tarinat eivät voisi olla erilaisimpia. Toinen oli huvittava tarina noloudesta ja toinen synkkä tarina palloilusta ja siitä, että pojatkin voi olla kovii. Siinä on jotain outoa nostalgiaa nähdä, kun asiat menevät eteenpäin. Vanhoista sällitaruista tulee sällimuinaiskertomuksia, joita vain vanhimmat sällit enää muistavat, ja uudet sällit luovat uusia kertomuksia ja niin edelleen. Saa nähdä kuinka moni sällipolvi tulee muistamaan miten tehdään korpelat. Ai että, sitten tulee vanha olo.
Nyt sitten ollaan siinä vaiheessa, kun siitä mikä oli ennen Rooma on nyt seitsemän veljestä. Uusi sukupolvi, uusi tarina. Sen haluan vielä nähdä. Kadonnut sukupolvi on edelleen menossa mukana, mutta ennemmin tai myöhemmin sekin siirtyy eteenpäin. Joka tapauksessa, minulla on ollut hauskaa poikain kanssa.
Panu ”Ohari-Aho” Ohra-Aho
Kirjoittaja on vanha rasvainen kääpiö.
Sällit - Tampereen poikateatteri 