Kun tulin sällien reeneihin, kuulin kauhistuttavia ääniä. Kidutuksen äänet täyttivät tyllin käytävät. En näe ketään. Kylmä hiki täytti otsani kiivetessäni portaita. Äänet kovenivat jokaisella askeleella, jokaisella portaalla. Hengitykseni tiiheni kun vedin keuhkoihini raskaan tuntuista ilmaa. Kun pääsin portaiden päähän, kehoni jähmettyi. Tunsin kylmän viiman osuvan niskaani.
Käytävät ovat tyhjiä.
Maailma tuntui pysähtyvän.
Ainoastaan tuskan äänet kertoivat elollisuudesta tässä Jumalan hylkäämästä paikasta. ”Olen myöhässä” ajattelin, ja rohkenin lähestyä huonetta josta äänet tulivat. Mieleni täyttyi kauhukuvilla lähestyessäni äänien lähdettä. Tarttuessani kahvaan, sykkeeni kaikui käytävillä. Väänsin kahvaa. Aukaisin ovea varovasti. Yhtäkkiä kuulin yksittäisen kovan huudon. Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja hyppäsin ovelta kauemmas. Mutta oven ollessa auki, näin mistä äänet tulivat. Jyri oli organisoinut 20 nuoren miehen kanssa ryhmäorgiat. Silmäni syöpyivät päästäni.
Yhtäkkiä heräsin huoneeni sängyltä. Tajusin sen olevan vain unta. Huokaisin helpotuksesta. Kuitenkin vielä miettiessäni äskeistä unta kuulin miehen äänen. ”Mitä mieltä olit reeneistä?”
-Mikko Manninen
Kirjoittaja on 19v. pojankloppi. Kyseinen Sällien kauden -19 uutuus on myös ryhmän ensimmäinen kiintiöhatanpäänlukiolainen.
Sällit - Tampereen poikateatteri 